Teksti: Jani Hartikainen, LitM, väitöskirjatutkija, liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. jani.p.hartikainen@jyu.fi; +358406260393; Twitter: @JpHartikainen
Viimeisimmän perusopetuksen opetussuunnitelman myötä perinteisiä luokkahuoneita on korvattu yhä enemmän avoimilla ja joustavilla tila- ja kalusteratkaisuilla. Näiden tila- ja kalusteratkaisujen ajatellaan tukevan itseohjautuvaa oppimista, oppilaiden välistä vuorovaikutusta, yhteistyötä sekä tukevan fyysisesti aktiivista koulupäivää. Näin avoimet tilat voivat tukea oppilaiden sitoutumista koulunkäyntiä kohtaan. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan avoimet tilat olivat yhteydessä parempaan koulusitoutumiseen, mutta oppituntien aikainen fyysinen aktiivisuus ei.
Hartikaisen ja kumppaneiden tutkimuksessa mukaan avoimet tilat olivat yhteydessä parempaan emotionaalisen sitoutumisen mittarina käytettyyn asenteeseen koulunkäyntiä kohtaan, joka oli puolestaan yhteydessä behavioraalisen sitoutumisen mittarina käytettyyn itsearvioituun tehtäväsuuntautuneiseen käyttäytymiseen. Avoimien tilojen ollessa suunniteltuja tukemaan oppilaiden välistä yhteistyötä ja itsesäänneltyä oppimista, voidaan olettaa, että nämä tilat tukevat myös emotionaalista sitoutumista, mikä näkyy positiivisena asenteena koulunkäyntiä kohtaan. Koska koulusitoutuneisuuden eri ulottuvuudet ovat keskinäisesti yhteydessä toisissaan voi parempi emotionaalinen sitoutuminen parantaa myös behavioraalista sitoutumista.
Kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ei ollut yhteydessä kumpaankaan koulusitoutumisen mittariin. Aiemmissa tutkimuksissa havaitut yhteydet fyysisen aktiivisuuden ja koulusitoutuneisuuden välillä voivat liittyä fyysisen aktiivisuuden määrän sijasta enemmänkin fyysisesti aktiivisiin taukoihin tai fyysisesti aktiivisiin opetusmenetelmiin. On mahdollista, että erilaiset liikuntamuodot ja intensiteetit voivat olla hyödyllisiä koulusitoutuneisuuden eri ulottuvuuksille.
Yllättävää tuloksissa oli, että oppilaiden fyysinen aktiivisuus oli avoimissa tiloissa vähäisempää kuin perinteisissä luokkatiloissa. Näyttää siis siltä, että fyysinen ympäristö ei itsessään lisää fyysistä aktiivisuutta ja voikin olla, että opettajien täytyy rajoittaa oppilaiden liikkumista avoimissa ympäristöissä. Avoimiin tilojen käyttöön liittyy haasteita, sillä opettajat tasapainoilevat esimerkiksi liikkumisen vapauden ja työrauhan välillä oppilaiden määrän ollessa näissä avoimissa tiloissa tyypillisesti suurempi kuin perinteisissä luokkatiloissa. Avoimiin tilojen käyttöön liittyvien haasteiden lisäksi myös opettajien henkilökohtaiset valmiudet tukea fyysisesti aktiivista koulupäivää sekä henkilökohtaiset näkemykset fyysisen aktiivisuuden tärkeydestä vaikuttavat siihen, miten paljon opettajat mahdollistavat oppituntien aikaista fyysistä aktiivisuutta.
Vaikka tässä tutkimuksessa mitatun fyysisen aktiivisuuden osalta ei havaittu yhteyttä koulusitoutuneisuuteen, rohkaisemme edelleen opettajia hyödyntämään fyysisesti aktiivisia opetusmenetelmiä ja fyysisesti aktiivisia taukoja opetuksessaan. Tulevaisuudessa tarvitsemme pitkittäisaineistoilla toteutettavia tutkimuksia, joissa selvitetään avoimien tilaratkaisuiden ja oppituntien aikaisen fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä koulusitoutuneisuuden behavioraaliseen, emotionaaliseen ja kognitiivisiin ulottuvuuksiin samanaikaisesti. Lisäksi opettajien toiminnan vaikutuksia oppilaiden oppituntien aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen erilaisissa luokkatiloissa tulisi selvittää.
Hartikainen J, Poikkeus A-M, Haapala EA, Sääkslahti A, Finni T. Associations of Classroom Design and Classroom-Based Physical Activity with Behavioral and Emotional Engagement among Primary School Students. Sustainability. 2021; 13(14):8116.
HaapalaLAB 