Metabolinen oireyhtymä on merkittävä riski useille kroonisille kansansairauksille (katso edellinen artikkeli metabolisesta oireyhtymästä). Liikkumisen suositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi liikkua seitsemisen tuntia viikossa reippaasti ja vähintään kolmesti viikossa liikkumisen pitäisi olla hyvin hengästyttävää ja rasittavaa. Tämän lisäksi viikkoon tulisi mahduttaa lihaksiston ja luuston terveyttä edistävää liikkumista vähintään kolmesti. Tutkimusten mukaan harva lapsi ja nuori saavuttaa nämä suositukset, mahdollisesti lisäten heidän riskiään aineenvaihdunnan ja verenkiertoelimistön sairauksille elämänkulun aikana. Tässä tekstissä kuvataan liikkumisen potentiaalia ehkäistä metabolista oireyhtymää lapsilla ja nuorilla.
Poikkileikkaustutkimukset ovat melko yhdenmukaisesti raportoineet runsaamman liikkumisen olevan yhteydessä vähäisempään metabolisen oireyhtymään kuuluvien kardiometabolisten tekijöiden kasautumiseen. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös pitkittäistutkimuksista, joskin joissain tutkimuksissa seuranta-ajan keskimääräinen liikkuminen eikä niinkään liikunta-aktiivisuuden muuttuminen, on ollut yhteydessä vähäisempään kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumiseen.
Liikkumisen kuormittavuudella näyttäisi olevan myös keskeinen rooli kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumisen ehkäisyssä. Esimerkiksi yhdessä poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin tilastollisia menetelmiä hyödyntäen, että rasittavan liikkumisen lisääminen 10 minuutilla vähentäisi metabolisen oireyhtymän riskiä 20 %, kun reippaan liikkumisen lisääminen vähentäisi riskiä 12 %. Samanlaisia havaintoja on saatu myös muissa tutkimuksissa, joissa paikoillaanolon vaihtaminen reippaaseen ja rasittavaan, mutta ei kevyeen, liikkumiseen on havaittu vähentävän kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumista riskiä. Vaikka näissä tutkimuksissa on havaittu erityisesti rasittavan liikkumisen tuovan suurimmat hyödyt, on osin epäselvää, ovatko suuremman liikkumisen kuormittavuuden hyödyt täysin riippumattomia liikunnan aiheuttamasta energiankulutuksesta.
Myös useat, yleensä kouluympäristössä toteutetut, interventiotutkimukset ovat selvittäneet liikunnan vaikutuksia metaboliseen oireyhtymään. Näiden tutkimusten tulokset ovat olleet melko vaihtelevia. Yhdessä tutkimuksessa viikoittaisen liikkumisen lisääminen reilulla kahdella tunnilla vähensi kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumista 7–11-vuotiailla lapsilla. Toisessa tutkimuksessa keskimääräinen viikoittainen 4,5 tunnin liikunta-annos vähensi myös kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumista. Pienemmälläkin määrällä on saatu positiivisia vaikutuksia, sillä eräässä koulumatkaliikuntaan keskittyneessä tutkimuksessa tulokset olivat samansuuntaisia. Toisaalta yhdessä tutkimuksessa liikuntatuntien tuplaaminen 90 minuutista 180 minuuttiin ei vaikuttanut kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumiseen. Harvassa tutkimuksessa on tarkasteltu liikkumisen kuormittavuuden merkitystä, mutta yhden tutkimuksen mukaan liikunnalla, oli se sitten kevyttä, reipasta tai rasittavaa, ei ollut vaikutusta kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumiseen.
Suurin osa aikaisemmista interventiotutkimuksista on keskittynyt pääosin dynaamiseen ja kestävyystyyppiseen liikkumiseen. Vaikka voimaharjoittelu näyttäisi vähentävän metabolisen oireyhtymän riskiä aikuisilla, lapsilla vastaavaa näyttöä ei ole. Interventiot ovat kuitenkin usein kestävyystyyppisen liikkumisen lisäksi sisältäneet jonkin verran lihasvoimaa kehittäviä harjoitteita ja voimaharjoittelu saattaakin tehostaa kestävyystyyppisen harjoittelun vaikutuksia. Tällä hetkellä tiedetään kuitenkin varsin vähän voimaharjoittelun roolista metabolisen oireyhtymän ehkäisyssä lapsilla ja nuorilla.
Yhteenveto
- Havainnoivissa tutkimuksissa on raportoitu käänteinen annosvaste-suhde liikkumisen ja kardiometabolisten riskiteijöiden kasautumisen välillä.
- Interventiotutkimusten tulokset ovat olleet osin ristiriitaisia, mutta interventiot, joissa liikkumisen kokonaismäärä ja liikkumisen kuormittavuus ovat riittävän suuria, voivat ehkäistä kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumista. Optimaalinen liikunnan määrä ja laatu, jolla voidaan ehkäistä tai hoitaa lasten ja nuorten metabolista oireyhtymää ei ole kuitenkaan vielä tiedossa.
- Voimaharjoittelun merkityksestä metabolisen oireyhtymän ehkäisyssä lapsilla ja nuorilla ei ole tutkimustietoa, mutta lihasvoimaa kehittävä harjoittelu voi tukea kestävyystyyppisen harjoittelun vaikutuksia.
Lähde:
Haapala EA & Leppänen MH. Physical activity, exercise, and the metabolic syndrome. Teoksessa Armstrong N & van Mechelen M. Oxford Textbook of Children’s Sport and Exercise Medicine. 4. painos (painossa)
HaapalaLAB 