Aikuisilla kliinisen muotonsa saavilla verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan sairauksilla, kuten tyypin 2 diabeteksella ja sepelvaltimotaudilla, on juurensa jo lapsuudessa. Näiden sairauksien kehittyminen vie siis paljon aikaa ja mikäli kardiometabolisten riskitekijöiden tasojen heikentymistä voidaan ehkäistä lapsuudessa, sairauksien kliinisten muotojen puhkeamista voidaan jopa ehkäistä tai ainakin siirtää vuosilla eteenpäin.
Ylipaino ja lihavuus
Ylipaino ja lihavuus ja erityisesti niihin liittyvä suurentunut kehon rasvakudoksen määrä ovat keskeisiä tekijöitä, jotka selittävät kohonneita kardiometabolisten riskitekijöiden tasoja jo lapsilla ja nuorilla. Sen vuoksi useimmat tutkimukset ovat tarkastelleen liikunnan yhteyksiä ylipainoon, lihavuuteen tai kehon rasvakudoksen määrään. Poikkileikkaustutkimuksissa on melko yhdenmukaisesti raportoitu käänteinen yhteys liikunnan ja painoindeksin sekä rasvaprosentin välillä. Lisäksi kestävyystyyppiset dynaamiseen liikkumiseen keskittyneet interventiot ovat laskeneet painoindeksiä tai hidastaneet sen nousua. Lisäksi liikunnan lisäämisen on havaittu vähentävän kehon rasvakudoksen määrää.
Kaikki liikuntainterventiot eivät kuitenkaan ole onnistuneet vaikuttamaan painoindeksiin. Yksi syy voi olla se, että niissä liikkumisen kokonaismäärä on ollut liian pieni. Liikuntatutkimuksissa, joissa liikkumista on ollut viikoittain 4-6 tuntia ja pääasiassa reippaalla ja rasittavalla kuormittavuustasolla ovat olleet tehokkaampia kuin vähäisemmällä liikuntamäärällä toteutetut interventiot. Lisäksi liikunnan lisääminen näyttäisi vähentävän kehon rasvakudoksen määrää tehokkaammin niillä lapsilla ja nuorilla, joilla kehon rasvakudoksen määrä on kohonnut ennen harjoittelua. On myös hyvä huomioida, että tarkemmilla kehonkoostumuksen mittareilla muutoksen havaitseminen voi olla tarkempaa kuin esimerkiksi painoindeksin avulla. Kestävyystyyppisen liikunnan lisäksi voimaharjoittelu ehkäisee ja vähentää ylipainoa ja lihavuutta ja joissain tutkimuksissa se on ollut jopa tehokkaampaa kuin kestävyystyyppinen harjoittelu. Aerobisen harjoittelun yhdistäminen voimaharjoitteluun saattaa kuitenkin tuoda parhaat hyödyt.
Insuliiniresistenssi
Insuliiniresistenssi eli insuliinin heikentynyt teho kohdekudoksessa altistaa tyypin 2 diabetekselle, kohonneille veren rasva-arvoille sekä valtimotaudeille. Lapsilla ja nuorilla kestävyystyyppisen liikunnan on havaittu vähentävän insuliiniresistenssiä ja parantavan glukoosinsietoa sekä havainnoivissa tutkimuksissa että interventiotutkimuksissa. Näyttäisi myös siltä, että liikunta vähentää insuliiniresistenssiä sitä enemmän, mitä korkeammalla kuormittavuustasolla liikutaan. Rasvakudoksen määrän väheneminen liikuntaharjoittelun seurauksena selittää osin liikunnan insuliiniresistenssiä vähentävän vaikutuksen, mutta liikunnalla on myös rasvakudoksesta riippumattomia vaikutuksia insuliiniresistenssiin. Tutkimusten tuloksiin vaikuttaa paitsi liikunnan määrä ja kuormittavuus, myös insuliiniresistenssin tai glukoosin siedon mittaamiseen käytetty menetelmä. Glukoosirasituskokeella mitattu glukoosinsietoa käyttäneet tutkimukset ovat havainneet useammin liikunnan vaikuttavan myönteisesti glukoosiaineenvaihduntaa verrattuna tutkimuksiin, jotka ovat hyödyntäneet paastoverinäytteiden perusteella arvioitua insuliiniresistenssiä. Voimaharjoittelulla näyttäisi olevan varsin vaatimaton vaikutus insuliiniresistenssin lapsilla ja nuorilla, joskin joissain tutkimuksissa myös voimaharjoittelu on vähentänyt insuliiniresistenssiä.
Verenpaine ja veren rasva-arvot
Lapsilla ja nuorilla liikkuminen ei näytä olevan kovin tehokas tapa laskea verenpainetta tai parantaa veren rasva-arvoja, joskin erityisesti ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla liikkumisella voi olla myönteinen vaikutus lepoverenpaineeseen ja LDL-kolesteroliin sekä triglyseridipitoisuuteen. Joissain tutkimuksissa riittävän yli neljä tuntia reipasta liikkumista viikossa, voi alentaa triglyseridipitoisuutta myös väestöpohjaisissa otoksissa. Voimaharjoittelulla ei näyttäisi olevan itsenäistä vaikutusta verenpaineeseen tai veren rasva-arvoihin, mutta voimaharjoittelun yhdistäminen kestävyystyyppiseen liikuntaan, voi tehostaa liikunnan myönteisiä vaikutuksia. Lisäksi yksittäinen liikuntakerta vähentää valtimoterveyden kannalta haitallista aterianjälkeistä triglyseridipitoisuuden nousua.
Yhteenveto
Liikunnalla on monia myönteisiä vaikutuksia kardiometaboliseen terveyteen jo lapsilla ja nuorilla. Vahvin näyttö on kestävyystyyppisen tai dynaamisen liikunnan positiivisista vaikutuksista kehon rasvakudoksen määrään ja insuliiniresistenssiin. Tuottaakseen havaittavissa olevia hyötyjä, liikkumisen tulee kuitenkin olla runsasta ja mitä lähemmäs liikkumisen suosituksia eli seitsemää tuntia reipasta liikkumista viikossa päästääm, sitä todennäköisempää on myös havaita kardiometabolisia hyötyjä. Lisäksi voimaharjoittelu voi tukea terveellisen kehonkoostumuksen ylläpitoa. Liikunnalla on suurin potentiaali laskea kardiometabolisia riskitekijöitä niillä, joiden arvot ovat jo valmiiksi kohonneet.
- Ylipainon välttämiseksi ja insuliiniresistenssin vähentämiseksi lasten ja nuorten tulisi liikkua viikossa useita tunteja reippaasti ja rasittavasti
- Kardiometabolisten hyötyjen vuoksi rasittavan liikkumisen tulisi olla säännöllistä, vähintään kolmesti viikossa
- Voimaharjoittelu on hyödyllistä ylipainon välttämisessä
- Kestävyystyypinen harjoittelu yhdistettynä voimaharjoitteluun voi tuoda suuremmat hyödyt kuin kumpikaan harjoitusmuoto yksinään
Lähde
Haapala EA & Leppänen MH. Physical activity, exercise, and the metabolic syndrome. Teoksessa Armstrong N & van Mechelen M. Oxford Textbook of Children’s Sport and Exercise Medicine. 4. painos (painossa)
HaapalaLAB 