Fyysistä kuntoa on usein pidetty jopa ylipainoa ja lihavuutta merkittävämpänä terveyden kuvaajana. Nykytiedon valossa matalan fyysisen kunnon merkitystä metabolisen oireyhtymän vaaratekijänä on liioiteltu. Tutkimusten mukaan erot kehon rasvakudoksen määrässä selittävät useissa aikaisemmissa tutkimuksissa havaitut yhteydet fyysisen kunnon ja metabolisen oireyhtymän välillä.
Kattavin tutkimusnäyttö löytyy kestävyyskunnon ja metabolisen oireyhtymän välisistä yhteyksistä. Parempi kenttätesteillä, kuten esimerkiksi MOVE-mittauksista tutulla viivajuoksutestillä, arvioitu kestävyyskunto on yhteydessä vähäisempään ylipainon ja lihavuuden esiintyvyyteen ja matalampaan insuliiniresistenssiin sekä pienempään metabolisen oireyhtymän vaaraan. Lisäksi parempi kestävyyskunto on yhdistetty suurempiin HDL-kolesterolipitoisuuksiin. Samanlaisia havaintoja on saatu myös tutkimuksissa, joissa on käytetty kehon kokonaispainoon suhteutettua maksimaalista hapenottokykyä. Näiden tutkimusten varjopuolena on se, että niissä kestävyyskunnon kuvaajina käytetyt mittarit ovat hyvin vahvasti yhteydessä kehon rasvakudoksen määrään ja aliarvioivat hengitys- ja verenkiertoelimistön kapasiteettia ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla ja nuorilla. Katso lisää aiheesta täältä.
Silloin kun kehon koko ja koostumus on otettu asianmukaisesti huomioon kestävyyskunnon suhteutuksessa, kestävyyskunto on vain hyvin heikosti yhteydessä metaboliseen oireyhtymään. Kestävyyskunnolla näyttäisi kuitenkin olevan positiivinen yhteys HDL-kolesterolin pitoisuuksiin riippumatta siitä, miten kestävyyskunto on suhteutettu.
Hermolihasjärjestelmän suorituskyvyn osalta tutkimusnäyttö on jonkin verran vähäisempää, mutta suurempi maksimaalinen voimantuottokyky sekä lihaskestävyys on yhdistetty matalampaan painoindeksiin ja kehon rasvakudoksen määrään, matalampan insuliiniresistenssiin sekä vähäisempi metabolisen oireyhtymän vaaraan. Näissä tuloksissa on syytä muistaa, että kehon rasvakudoksen määrän erot selittänevät ison osan näistäkin yhteyksistä.
Yhteenveto
Parempikuntoisilla lapsilla ja nuorilla on matalampi metabolisen oireyhtymän riski, mutta tämä fyysisen kunnon suojaava vaikutus näyttäisi johtuvan eroista kehon rasvakudoksen määrästä eikä niinkään fyysisestä kunnosta itsestään. Usein tutkimuksissa käytetyissä fyysisen kunnon mittareissa kehon koostumus on sisäänrakennettuna, jolloin ne kuvaavat paitsi elinjärjestelmien suorituskykyä, myös kehon rasvakudoksen määrää. Tutkimustuloksia tulkitessa tämä on syytä huomioida, sillä rasvakudos ei ole keskeinen selittäjä esimerkiksi maksimaaliselle hapenottokyvylle. Fyysiseen kuntoon tuijottamisen sijasta lasten ja nuorten kardiometabolisen terveyden parantamiseksi panokset onkin syytä laittaa riittävään ja monipuoliseen liikkumiseen, terveelliseen ravitsemukseen sekä ylipainon ennaltaehkäisyyn.
- Lapset ja nuoret, jotka pystyvät juoksemaan pidempään ja jotka ovat voimakkaampia, ovat usein myös terveempiä kardiometaboliselta riskiprofiililtaan
- Tällaiseen fenotyyppiin liittyy paitsi hyvä fyysinen suorituskyky, myös matalampi kehon rasvakudoksen määrä
- Hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto itsessään ei näyttäisi olevan kovin merkittävä tekijä metabolisen oireyhtymän vaaratekijänä lapsuudessa ja nuoruudessa
Lähde
Haapala EA & Leppänen MH. Physical activity, exercise, and the metabolic syndrome. Teoksessa Armstrong N & van Mechelen M. Oxford Textbook of Children’s Sport and Exercise Medicine. 4. painos (painossa)
HaapalaLAB 