Terveytensä ja hyvinvointinsa vuoksi lapsia ja nuoria kannustetaan liikkumaan reippaasti ja rasittavasti vähintään tunti päivässä. Lisäksi kolmesti viikossa suositellaan tekemään lihasten ja luuston terveyttä edistävää liikkumista. Vaikka viimeksi mainitut liikkumisen muodot mainitaan suosituksissa, niitä on mitattu tutkimuksissa vain harvoin. Tuore tutkimuksemme tarkasteli, voidaanko erityisesti luukuormituksen mittaamiseen kehitettyä ja liikemittaritietoa hyödyntävää menetelmää käyttää lasten ja nuorten liikkumisen luustovaikutusten tutkimiseen. Tulosten mukaan suuria kiihtyvyyksiä sisältävä liikkuminen oli järjestelmällisesti yhteydessä luuston terveyteen, mutta perinteisesi määritelty reipas ja rasittava liikkuminen oli vain hyvin heikosti yhteydessä luuston terveyteen.
Tutkimuksemme tarkasteli yhteensä 99 iältään 10–13-vuotiaiden kiihtyvyysmittarilla mitatun päivittäisen liikkumisen yhteyksiä kvantitatiivisen tietokonetomografian avulla mitattuihin luuston terveyttä kuvaaviin muuttujiin. Pääasiallisena luuston terveyden mittarina käytettiin ns. stress-strain indeksiä (SSI). Fysiologista luustokuormitusta kuvaavat osteogeeniset indeksit laskettiin hyödyntäen joko kaikkia tai vain korkeita, vähintään 5,2 g:n, kiihtyvyyspiikkejä. Reipas ja rasittava liikkuminen määritettiin aikaisemmissa tutkimuksissa hyödynnettyjen raja-arvojen perusteella vastaamaan noin kolmea ja kuutta lepoaineenvaihdunnan kerrannaista eli MET-arvoa.
Erityisesti korkeiden kiihtyvyyshuippujen osteogeeninen indeksi oli positiivisesti yhteydessä SSI:hin sekä myös muihin luuston terveyttä kuvaaviin muuttujiin. Myös matalampia kiihtyvyyshuippuja sisältänyt osteogeeninen indeksi oli positiiviesti yhteydessä SSI:hin sekä yhteen muuhun luuston terveyttä kuvaavaan muuttujaan, mutta yhteydet olivat jonkin verran heikompia. Osteogeenisten indeksien luustoyhteydet rajoittuivat odotetusti alaraajojen luuston terveyteen.
Reipas tai rasittava liikkuminen ei ollut yhteydessä SSI:iin ja reipas ja rasittava liikkuminen yhdessä oli yhteydessä vain sääriluun kortikaaliseen alueeseen, joka oli yksi luuston rakennetta kuvaava muuttuja.
Yhteenveto
Lasten ja nuorten liikunnassa keskitytään usein pelkkään reippaaseen ja rasittavaan liikkumiseen. Reipas ja rasittava liikkuminen on erinomaista verenkiertoelimistön, aineenvaihdunnan ja jopa aivojen terveyden edistämisessä, mutta reippaan ja rasittavan liikunnan luuhun kohdistuvat vaikutukset voivat olla vähäisempiä. Tutkimuksen näkökulmasta reippaan ja rasittavan liikunnan ohelle olisi syytä ottaa myös muita liikkumisen mittareita. Kiihtyvyysmittarilla mitatun reippaan ja rasittavan liikkumisen raja-arvot on kehitetty verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan fysiologia silmällä pitäen, joten ei ole ihmekään, että selkeät luustovaikutukset jäävät usein havaitsematta. Osteogeeniset indeksit ovat kehitetty luun fysiologiaa ajatellen, jolloin pystytään tarkemmin arvioimaan päivittäisen liikkumisen luustovaikutuksia. Sekä reipas ja rasittava liikkuminen että osteogeeniset indeksit voidaan laskea samaa kiihtyvyysmittariaineistoa hyödyntäen, joka tekee tutkimuksesta myös kustannustehokasta. Käytännön kannalta keskeisin tutkimuksemme sanoma lienee se, että lasten luusto ei välttämättä saa tarvitsemaansa kuormitusta, mikäli liikunnassa keskitytään vain reippaaseen ja rasittavaan liikkumiseen.
- Suuria kiihtyvyyksiä sisältänyt liikkuminen oli positiivisesti yhteydessä luun terveyteen
- Reippaan ja rasittavan liikkumisen yhteydet luun rakenteisiin olivat vähäisiä
- Luuston terveyden kannalta tulee huomioida myös suuria kiihtyvyyksiä ja törmäyksiä sisältävä liikkuminen
Lähde
Haapala EA, Rantalainen T, Hesketh KD, Rodda C, Duckham RL. Accelerometry-based measures of physical activity and bone traits in adolescents. Journal of Musculoskeletal and Neuronal Interactions 2022.
HaapalaLAB 