Matalaa kestävyyskuntoa on usein pidetty ylipainoa ja lihavuutta tärkeämpänä riskitekijänä metaboliselle oireyhtymälle. Tuoreen tutkimuksemme mukaan kestävyyskunto ei kuitenkaan eroa lapsilla huolimatta suurista eroista metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden. Nämä tulokset lapsilla olivat melko toistettavia myös aikuisilla, joilla kestävyyskunnon merkitys metabolisen oireyhtymän riskitekijänä väheni huomattavasti, kun kehon koko ja koostumus otettiin asianmukaisesti huomioon. Tulostemme perusteella erot kehon rasvakudoksen määrässä selittävät useissa aikaisemmissa tutkimuksissa havaitut voimakkaat yhteydet kestävyyskunnon ja metabolisen oireyhtymän välillä.
Tutkimukseemme osallistui 352 iältään 9–11-vuotiasta lasta sekä 572 iältään 53–72-vuotiasta miestä. Maksimaalinen hapenottokyky kestävyyskunnon mittarina mitattiin maksimaalisen polkupyöräergometritestin avulla. Metabolinen oireyhtymä määritettiin kansainvälisten standardien mukaan. Lisäksi lapsilla kehon koostumus mitattiin sekä InBody- että DXA-laitteilla ja aikuisilla ihopoimumittauksella.
Silloin kun kehon koko oli otettu asianmukaisesti huomioon, kestävyyskunnossa ei ollut eroja lasten välillä, vaikka metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden määrä vaihteli huomattavasti. Toisaalta silloin kun maksimaalinen hapenottokyky suhteutettiin tavanomaiseen tapaan kehon kokonaispainoa käyttäen, lapsilla, joilla ei ollut yhtään metabolisen oireyhtymän riskitekijää oli korkeampi kestävyyskunto kuin lapsilla, joilla oli kaksi tai useampia riskitekijöitä. Samankaltaisia havaintoja tehtiin myös aikuisilla. Erot kestävyyskunnossa pienenivät huomattavasti, kun kehon koostumus otettiin asianmukaisesti huomioon. Miehillä, joilla ei ollut yhtään metabolisen oireyhtymän riskitekijää oli parempi kestävyyskunto verrattuna niihin, jolla oli kaksi tai useampia riskitekijöitä.
Vaikka kestävyyskunnolla oli vain heikko yhteys metaboliseen oireyhtymään, parempi kestävyyskunto oli yhteydessä korkeampaan HDL-kolesterolipitoisuuteen riippumatta kestävyyskunnon suhteuttamistavasta sekä lapsilla että aikuisilla. Nämä havainnot saattavat liittyä HDL-kolesterolin vaikutuksiin glukoosiaineenvaihduntaa sekä mitokondrioiden toimintaan. HDL-kolesteroli on yhdistetty myös sydämen rakenteeseen ja toimintaan, joka voi vaikuttaa kestävyyskuntoon.
Yhteenveto
Kestävyyskunto ei ole metabolisen oireyhtymän riskitekijä lapsilla. Silloin kun kestävyyskunto suhteutetaan kehon kokonaispainoon, parempikuntoisilla lapsilla on matalampi metabolisen oireyhtymän riski, mutta tämä kunnon suojaava vaikutus näyttäisi johtuvan eroista kehon rasvakudoksen määrästä eikä niinkään kestävyyskunnosta itsestään. Myös aikuisilla kestävyyskunnon merkitys metabolisen oireyhtymän riskitekijänä väheni huomattavasti, kun kehon koostumus oli huomioitu asianmukaisesti. On hyvä huomioida, että aikuisilla kehon koostumus arvioitiin ihopoimumittauksella ja mikäli kehon koostumus olisi mitattu esimerkiksi DXA-laitteella, kestävyyskunnon merkitys olisi saattanut vähentyä entisestään. Aikaisemmassa tutkimuksessamme aikuisilla kehon koostumus mitattiin tarkemmalla menetelmällä, eikä kestävyyskunto kyseisessä tutkimuksessa ollut yhteydessä metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin. Metabolisen oireyhtymän ehkäisemiseksi ylipainon ja lihavuuden ehkäisy ja vähentäminen riittävän fyysisen aktiivisuuden ja terveellisen ravitsemuksen sekä riittävän unen avulla ovat keskiössä.
- Kestävyyskunto ei ole metabolisen oireyhtymän riskitekijä lapsilla
- Huono kestävyyskunto ei ole metabolisen oireyhtymän piirre, mutta hyvä kestävyyskunto voi olla merkki metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden vähäisyydestä
- Kestävyyskunto heijastuu HDL-kolesterolin pitoisuuksiin
Lähde
Haapala EA, Tompuri T, Lintu N, Savonen K, Lakka TA, Laukkanen JA. Is low cardiorespiratory fitness a feature of metabolic syndrome in children and adults? Journal of Medicine and Science in Sport 2022 DOI: https://doi.org/10.1016/j.jsams.2022.08.002
HaapalaLAB 