Liikuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistuneille maistereille järjestettiin 7.6.2024 valmistumisjuhla, publiikki, johon saivat osallistua kaikki vuoden 2024 aikana tutkinnon suorittaneet. Tilaisuuteen toivotettiin tervetulleiksi myös valmistuneiden perheenjäseniä ja ystäviä sekä tiedekunnan henkilökunta, erityisesti publiikkiin osallistuvien graduohjaajat. Itselläni oli kunnia välittää tiedekunnan tervehdys uusille maistereillemme. Tässä puhe suunnilleen sellaisena kuin sen kertoilin.
Puhe Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan publiikissa 2024 – Eero Haapala, FT, lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti, liikuntalääketieteen yliopistonlehtori.
Hyvä juhlaväki, paikalla olevat omaiset sekä ennen kaikkea te, mahtavat maisterit.
On aina riski antaa satakuntalaisen ja melkein porilaisen puhua virallisissa juhlatilaisuuksissa. Satakuntalaiset, etenkään porilaiset, eivät ole yleensä hauskoja, kannustavia tai edes mukavia.
Satakuntalaisena olisin siis voinut hyvin kuitata tämän puheen satakuntalaisittain pitkäsanaisesti ja positiivisesti,
”Tua noin nii, ei kai siin sit mittää, olis voinu mennä huonomminki!”
Mutta ehkä näin teidän juhlapäivänänne ja keskisuomalaisittain tämä olisi voinut kuulostaa hiukan tylyltä ja lyhyeltä. Eli ajattelin, että ehkäpä voin sanoa pari sanaa enemmänkin. En kuitenkaan puhu liikunnan tai terveyden edistämisestä, vaikka ne ovatkin tärkeitä aiheita. Ajattelin enemmänkin puhella enemmänkin asiantuntijaksi kasvamisen poluista ja vastuusta.
Mutta ensimmäisenä, paljon onnea valmistumisenne johdosta. Se on aivan mahtavaa.
Valmistuminen on tärkeä etappi – Tähän pisteeseen päästäksenne olette tehneet valtavan määrän töitä, kokeneet iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia – olette saaneet tukea muilta ja olette tukeneet muita.
Katsokaa ympärillenne – me kaikki täällä olemme juhlistamassa teidän suurta päiväänne – valmistumistanne liikuntatieteiden tai terveystieteiden maistereiksi. Se on saavutus, josta saa ja pitää olla ylpeä.
Tänään haluan nostaa esiin kolme tärkeää näkökulmaa:
- Olkaa ylpeitä saavutuksestanne ja arvostakaa koulutustanne
- Olkaa rohkeita
- Vaalikaa tietoa ja rakastakaa oppimista
Mahtavat maisterit, tänään on teidän päivänne. Mutta tämä päivä kuvaa myös muutosta ja saattaa herättää haikeutta ja ehkä suruakin.
Tämä päivä on yhden aikakauden päätös ja toisen alku. Moni teistä on jo siirtynyt kotoisasta ja turvallisesta yliopistosta villiin ja vapaaseen työelämään, jota ei enää rytmitä Sisuun tipahtelevat opintopisteet, opettajien loputtomat vaatimukset oppimispäiväkirjoista tai gradun palauttamiseen liittyvät kalmanlinjat.
Mutta mitä voin sanoa teille, vastavalmistuneet maisterit? Vaikka en ole itse koskaan opiskellut liikunnalla, olen pyörinyt näiden seinien suojassa jo kohta 10 vuotta. Näiden kymmenen vuoden aikana olen oppinut sen, että koulutus, jonka olette käyneet läpi, kestää vertailun minkä tahansa yliopiston koulutukseen. Vaikka joskus tuntuukin, että jotkut välineet ja tilat ovat kuin 80-luvulta, niin kuin ehkä ovatkin, se ei muuta mitään. Niiden lisäksi olette päässeet näkemään ja ehkä jopa kehittämään uraauurtavia innovaatioita. Täällä olette siis nähneet liikunta- ja terveystieteiden historian ja tulevaisuuden. Arvostakaa siis koulutustanne, olkaa siitä ylpeitä ja luottakaa osaamiseenne.
Ja millaisissa olosuhteissa olettekaan koulutuksenne saaneet. Maailma on heittänyt eteenne sellaisia esteitä, mitä me 80-luvulla syntyneet ei olisi osattu kuvitellakaan. Te olette puurtaneet kurssinne varsin epätavallisissa olosuhteissa. Suuren osan alla maailma järisi, kun koronapandemia sulki yliopiston ovet ja siirsi elämän Zoomiin. Opintopolkunne ei ole siis ollut ihan suora tai edes loivasti kaartuva.
Te kestitte maailman mullistukset ja valmistuitte. Se jos mikä osoittaa sen, että te olette valmiita siirtymään eteenpäin.
Teille on kehittynyt osaamista ja tietoa, jota kenelläkään muulla ei ole. Ja maailma tarvitsee juuri teidän osaamistanne enemmän kuin koskaan. Vaikka ihmisinä ja asiantuntijoina emme ole koskaan valmiita, kuluneet vuodet ovat valmistaneet teitä tulevaan.
Mutta millaiseen tulevaisuuteen te astutte? Elämme alati muuttuvassa maailmassa, jossa ilmastonmuutos ja luontokato ajavat ihmisiä kodeistaan ja lämpenevä ilmasto haastaa ihmiskunnan ennennäkemättömällä tavalla.
Eikä maailma ei ole muutenkaan valmis. Ihmisoikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kokevat edelleen tappioita sodan brutaalin väkivallan, mutta myös arjen syrjinnän, rasismin ja välinpitämättömyyden vuoksi.
Uskon, että kukaan meistä ei halua elää tällaisessa tulevaisuudessa.
Itse puhun neljän kouluikäisen vanhempana – te olette ne ihmiset, jotka pystyvät rakentamaan näille lapsille paremman tulevaisuuden.
Siksi olen henkilökohtaisestikin äärimmäisen tyytyväinen, että te, hyvät maisterit, olette tulevaisuus. Olette saaneet eväät, joilla voitte muuttaa maailmaa paremmaksi pala palalta ja hetki hetkeltä.
Tärkeintä on haluta muutosta parempaan. Muutos ei tapahdu ilman tahtoa ja kovaa työtä. Siksi se voi tuntia haastavalta, ellei jopa mahdottomalta. Sen vuoksi on myös tärkeää muistaa, että teidän ei tarvitse yrittää tehdä muutosta yksin. Jos katsotte ympärillenne, huomaatte, että tämä sali on täynnä mitä upeimpia ja osaavimpia ihmisiä. Pitäkää huolta ja vaalikaa ystävyyssuhteita, joita olette täällä luoneet. Te maisterit muodostatte ainutlaatuisen, koko Suomen ja ehkä maailman laajuisen verkoston. Muistaa siis, että yhdessä te olette vahvempia.
Tällä hetkellä maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan, eikä tulevasta ole tietoa. Silti teillä, hyvät valmistuneet, on taitoa tehdä maailmasta parempi paikka. Käyttäkää osaamisenne hyvään ja rakentakaa parempi ja turvallisempi maailma kaikille.
Vaalikaa myös tietoa ja oppikaa uutta, sillä tieto on valtaa. Tiedosta kiistellään, sitä vääristellään, tiedolla ja epätiedolla vakuutetaan, tietoa säilötään ja tietoa unohdetaan. Tieto ja uuden luotettavan tiedon tuottaminen ja sen saavutettavaksi saaminen ovat edelleen yksi tärkeimmistä tehtävistä, mihin yliopistosta valmistuneella on.
Yliopistolakiinkin on kirjattu seuraavasti: Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.
Kyllähän se kuulostaa melko kuivalta ja patrioottiselta, mutta siinä on joka tapauksessa totuuden siemen, sillä yliopiston yhtenä tehtävän on ollut juurruttaa teihin uteliaisuutta ja kykyä ja halua ottaa selvää, pohtia ja ymmärtää.
Vaikka useimmilla meillä on riittävästi tehtävää oman ja läheisten toimeentulon turvaamisessa, toivon, että Te, hyvä maisterit, jotka olette valmistuneet yliopistosta ja tästä ainutlaatuisesta tiedekunnastamme, jatkatte tieteellisen tiedon, tutkimuksen ja tiedon kartuttamisen harrastamista myös tulevaisuudessa. Pysykää uteliaina, kiinnostukaa ja selvittäkää ja ymmärtäkää.
Ja harrastakaa myös tämän tiedon ja ymmärryksen levittämistä, jotta yhä suuremmalla ja laajemmalla yleisöllä olisi pääsy saavutettavaan ja laadukkaaseen tietoon arjen keskusteluissa, sosiaalisessa mediassa, kouluissa, työyhteisöissä ja missä ikinä olettekaan.
Vaalikaa ja rakastakaa tietoa ja oppimista – levittäkää sitä laajalle ja kovaan ääneen.
Tänään on teidän juhlapäivänne. Nauttikaa vapaudesta ja nuoruudesta (ainakin jotkut meistä). Käyttäkää aikanne elämiseen, löytämiseen ja uteliaisuuteen. Ja muistakaa, te hyvät maisterit, olette ne, jotka pystyvät ratkaisemaan maailman haasteet. Te olette osa ratkaisua.
Paljon onnea teille kaikille, liikuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistuneille!
HaapalaLAB 