Liikunta on yksi tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn ja hoidon kulmakivistä. Vaikeus juurruttaa säännöllinen liikunta osaksi arkea voi kuitenkin vähentää liikunnan hyödynnettävyyttä. Tuoreessa katsauksessa tarkasteltiin evoluution näkökulmasta liikuntaan sitoutumista vaikeuttavia syitä. Yksi keskeinen selittäjä vaikuttaa olevan se, että ihmiset välttelevät luonnollisista syistä ylimääräistä liikkumista.
MacDonald kumppaneineen käsitteli kuvailevassa katsauksessaan liikunnan tehokkuutta ja arkielämän vaikutusta tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Liikkumisen suositusten mukainen 150 minuutin reipas ja rasittava liikunta vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä noin 26 prosenttia. Suositusten vähimmäismäärän kaksinkertaisesti ylittävä liikunta on yhdistetty 36 prosenttia pienempään riskiin. Suuremmilla liikunnan annoksilla yli puolet tyypin 2 diabeteksen tautitapauksista olisi ehkäistävissä.
Liikunnalla on myös kohtalainen teho tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Toisaalta sitoutuminen liikuntainterventioihin on hankalaa. Useissa interventioissa vain murto-osa osallistujista saavuttaa tavoitellun liikunnan määrän tai pystyy ylläpitämään aktiivista liikkumista riittävän pitkään.
Nykyisin ravinnon tarpeen pystyy tyydyttämään napin painalluksella, eikä heikko fyysinen kunto välttämättä uhkaa välittömästi selviytymistä, joten liikunta ei ole välttämätöntä.
Tutkijat perustelevat sitoutumisen ongelmaa evoluution näkökulmasta. Ihmiset kehittyivät paljon liikkuvina metsästäjäkeräilijöinä, joille runsas liikkuminen oli elinehto ravinnonsaannin turvaamiseksi. He eivät kuitenkaan liikkuneet liikunnan itsensä tai fyysisen kunnon kehittämisen tai ylläpitämisen vuoksi. Nykyisin ravinnon tarpeen pystyy tyydyttämään napin painalluksella, eikä heikko fyysinen kunto välttämättä uhkaa välittömästi selviytymistä, joten liikunta ei ole välttämätöntä.
Liikunta on tehokas keino ennaltaehkäistä tyypin 2 diabetesta ja muita kroonisia tarttumattomia tauteja. Liikuntaa on kuitenkin oltava riittävästi osana arkipäiväistä elämää. Nykyajan yltäkylläisissä yhteiskunnissa, joissa teknologioiden kehittyminen on tehnyt liikkumisesta lähes tarpeetonta, liikkumista edistävien toimenpiteiden tulee kattaa useita eri tasoja yksilöstä yhteiskunnan rakenteisiin. Liikunnan juurruttaminen osaksi arkea vaatii yhteiskunnan ja sen normien muutoksia, jotka tekevät esimerkiksi arkiliikunnasta palkitsevan ja sosiaalisesti tavallisen tavan toimia.
MacDonald, C., Bennekou, M., Midtgaard, J., Langberg, H. & Lieberman, D. Why exercise may never be effective medicine: an evolutionary perspective on the efficacy versus effectiveness of exercise in treating type 2 diabetes. British Journal of Sports Medicine 2025;59:118–125. DOI: 10.1136/bjsports-2024-108396
HaapalaLAB 