HaapalaLAB

PhD Candidate Position in the Research Project “Exploring the Role of Life´s Essentials in Brain Health from Childhood to Adulthood”

Description
I am seeking a highly motivated PhD candidate to join a research project exploring the associations between cardiovascular and brain health from childhood to early adulthood. The study utilises unique longitudinal data and examines lifestyle factors (physical activity, nutrition, sleep, tobacco use) and health indicators in relation to brain health (cognitive functions, academic performance, brain structures and functions).

The doctoral thesis will be completed within the Doctoral Programme in Health Sciences or Clinical Research at the University of Eastern Finland. The position will start on January 1, 2026, or as agreed, and funding covers three years of full-time work through a grant provided by the Jenny and Antti Wihuri Foundation.

Application deadline: December 21, 2025.

Position and Research Environment

As a doctoral researcher at the Institute of Biomedicine, University of Eastern Finland, you will work as part of my research group, which currently includes seven PhD candidates at different stages of their studies and one postdoctoral researcher. You will also be part of the broader Physical Activity and Nutrition in Children -study research team. As a doctoral researcher, your tasks will include completing the scientific publications, coursework, and dissertation required for the doctoral degree. We offer:

A high-quality, multidisciplinary, and international research environment
Access to a unique longitudinal dataset
Close supervision and support throughout your doctoral studies
Opportunities for national and international networking (the second supervisor is Associate Professor Cristina Cadenas Sánchez, University of Granada, Spain)
Flexible working hours and remote work options

Requirements

A Master’s degree in a relevant field (e.g., health sciences, exercise science, biomedicine, nutrition, psychology)
Strong written and spoken English skills
Willingness to apply for doctoral study rights at the University of Eastern Finland during spring 2026
Basic knowledge of statistical methods (e.g., regression models, longitudinal analyses) and motivation to develop methodological skills (R, SPSS or similar)
Good collaboration skills and ability to work independently

Additional assets:

Experience in research related to children’s or adolescents’ health, neuroscience, or epidemiology
Positive and active attitude towards science communication

Funding

The monthly grant at the start of the position will be approximately €2000–2200. For more information on working under a grant, see: Guidelines for grantees – Jenny and Antti Wihuri Foundation (social security and taxation).

How to Apply

Submit your application by December 21, 2025 using the electronic application form. Työpaikkahakemus / Job application form – Täytä lomake

Please include:

Curriculum Vitae (CV) following the Finnish Advisory Board on Research Integrity (TENK) guidelines (Template for researcher’s curriculum vitae | Finnish National Board on Research Integrity TENK)
Motivation letter (1 page) describing your motivation for doctoral studies and research
List of publications (optional) according to the Academy of Finland guidelines (List of publications – Research Council of Finland)

Further information:
Eero Haapala, PhD

eero.a.haapala@jyu.fi

Haen väitöskirjatutkijaa tutkimushankkeeseen ”Sydän- ja aivoterveyden yhteydet lapsuudesta varhaisaikuisuuteen”

Kuvaus

Etsin motivoitunutta väitöskirjatutkijaa tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään sydän- ja aivoterveyden välisiä yhteyksiä lapsuudesta varhaisaikuisuuteen.  Tutkimus hyödyntää ainutlaatuista pitkittäisaineistoa ja tarkastelee elintapojen (liikunta, ravitsemus, uni, nikotiinin käyttö) sekä terveystekijöiden merkitystä aivoterveydelle (kognitiiviset toiminnot, koulumenestys, aivojen rakenne ja toiminta).

Väitöskirja tehdään Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tohtoriohjelmaan tai kliiniseen tohtoriohjelmaan, ja tehtävä alkaa 1.1.2026 tai sopimuksen mukaan. Rahoitus kattaa kolmen vuoden työskentelyn apurahalla Jenny ja Antti Wihurin rahaston tuella.

Hakuaika päättyy 21.12.2025.

Tehtävä ja tutkimusryhmä

Väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikössä työskentelet osana tutkimusryhmääni, johon kuuluu seitsemän eri vaiheissa opintoja olevaa väitöskirjatutkijaa ja yksi tutkijatohtori. Väitöskirjatutkijana kuulut lisäksi laajempaa Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen tutkijaryhmää. Väitöskirjatutkijana tehtäviisi kuuluu tohtorintutkintoon vaadittavien tieteellisten julkaisujen, opintojen ja väitöskirjan tekeminen. Tarjoamme:

Korkeatasoisen, monitieteisen ja kansainvälisen tutkimusympäristön
Mahdollisuuden työskennellä ainutlaatuisen pitkittäisaineiston parissa
Tiivistä ohjausta ja tukea väitöskirjatyöhön
Kansainvälisen ohjausryhmän; väitöskirjan toinen ohjaaja on apulaisprofessori Cristina Cadenas Sánchez (Granadan yliopisto, Espanja)
Verkostoitumismahdollisuuksia kansallisesti ja kansainvälisesti
Joustavat työskentelymahdollisuudet

Mitä sinulta edellytetään?

Ylempi korkeakoulututkinto soveltuvalta alalta (esim. terveystieteet, liikuntatieteet, biolääketiede, ravitsemustieteet, psykologia)
Hyvä kirjallinen ja suullinen englannin kielen taito
Jatko-opinto-oikeuden hakemista Itä-Suomen yliopistoon kevätlukukauden 2026 aikana
Perusosaaminen tilastomenetelmistä (esim. regressiomallit, pitkittäisanalyysit) ja halu kehittää menetelmäosaamista
Hyviä yhteistyötaitoja ja oma-aloitteisuutta

Lisäksi eduksi katsotaan:

Kokemusta lasten tai nuorten terveystutkimuksesta, neurotieteestä tai epidemiologiasta
Aktiivinen ja positiivinen asenne tiedeviestintään

Rahoitus

Apurahan suuruus työn alkaessa on noin 2000–2200 €/kk. Lue lisää apurahalla työskentelystä: Apurahansaajalle – Jenny ja Antti Wihurin rahasto (lakisääteinen sosiaaliturva ja verotus).

Hakeminen

Jätä hakemus viimeistään 21.12.2025 sähköisellä hakulomakkeella. Työpaikkahakemus / Job application form – Täytä lomake

Liitä hakemukseesi:

Ansioluettelo (CV) (Tutkijan ansioluettelomalli | Tutkimuseettinen neuvottelukunta)
Motivaatiokirje (1 sivu), jossa kuvaat motivaatiosi jatko-opintoihin ja tutkimuksen tekemiseen
Julkaisuluettelo ((ei pakollinen, jos julkaisut on kuvattu CV:ssä) (Julkaisuluettelo – Suomen Akatemia)

Lisätietoja:
Eero Haapala, FT, dosentti

eero.a.haapala@jyu.fi

Lasten kestävyyskunto kehittyy harjoittelemalla vähemmän kuin aikuisten

Maksimaalinen hapenottokyky on keskeinen kestävyyskunnon, toimintakyvyn ja sydän- ja verenkiertoelimistön terveyden mittari. Aikuisilla kestävyysharjoittelu parantaa maksimaalista hapenottokyä keskimäärin noin 15 prosenttia, mutta lapsilla hapenottokyvyn harjoitettavuus näyttäisi olevan paljon pienempi. Tuore tutkimus osoitti harjoittelun parantavan lasten maksimaalista hapenottokykyä alle yhdeksän prosenttia.

Raffy Dotanin katsauksessa tarkasteltiin 650 harjoittelututkimuksen aineistoja ja verrattiin harjoittelun vaikutuksia lasten ja aikuisten maksimaalisen hapenttokyvyn muutoksiin. Katsauksen perusteella lasten keskimääräinen harjoitusvaste oli vain 58 prosenttia aikuisten vasteesta. Korkeaintensiivinen harjoittelu oli lapsilla 25 prosenttia tehokkaampaa kuin matala-keskitehoinen harjoittelu. Silti korkeaintensiivisen harjoittelun vaikutukset olivat lapsilla vain 67 prosenttiaaikuisten vasteista. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että alle 10-vuotialla harjoitusvasteet olivat kaikista pienimmät (<7 %). Tehokkuus kasvoi yli 10-vuotiailla lapsilla (~9%). Nuorilla harjoitusvaikutukset olivat jo samaa luokkaa kuin aikuisilla.

Myös urheilua harrastavilla lapsilla, joiden lähtötilanteen maksimaalinen hapenottokyky oli korkea, harjoittelun vaikutus oli vain noin 4 prosenttia, noin 40 prosenttia aikuisilla havaituista vasteista. Urheilijoilla erityisesti korkeaintensiivinen harjoittelu toi mahdollisia hyötyjä, ja se oli 93 prosenttia tehokkaampaa kuin matalampi-intensivinen harjoittelu.

Miksi lapset ovat heikommin harjoitettavissa? Mahdollisia tekijöitä ovat esimerkiksi erilaiset hormonaaliset tekijät sekä pienempi sydämen rakenteellisten ja toiminnallisten tekijöiden harjoitettavuus. Lisäksi Dotan esittää yhdeksi tekijäksi lasten ja aikuisten hermolihasjärjestelmän eroavaisuudet. Esimerkiksi motoristen yksiköiden kuormittavuuden osalta lasten pitää liikkua huomattavasti tehokkaammin, jotta he saavat aktivoitua tyypin IIA lihassoluja, jotka ovat erityisen harjoitettavia. Tämä voisi selittää myös sen, miksi lasten liikunnan pitää olla intensiivisempää kuin aikuisten.

Käytännön kannalta keskeistä kuitenkin on se, että lasten pitää liikkua riittävän usein riittävän rasittavasti (>80 % maksimikapasiteetista) maksimaalisen hapenottokyvyn kehittämiseksi. Siksi liikuntatunneilla ja urheiluharrastuksissa sekä vapaa-ajan leikeissä ja peleissä olisi hyvä suosia HIIT-tyyppisiä liikuntamuotoja, liikunnan monipuolisuutta unohtamatta.

Lähde: Dotan R. 2025. Children’s VO2max trainability deficit: A quantitative analysis and a qualitative hypothesis. European Journal of Applied Physiology 2025;125:2329–2351. DOI 10.1007/s00421-025-05778-2

Liikunta aktivoi aivoja

Teksti julkaistu aikaisemmin Jyväskylän yliopiston sivuilla.

Liikuntalääketieteen yliopistonlehtori Eero Haapala tutkii lasten ja nuorten elintapojen ja terveyden yhteyksiä ja johtaa tutkimusryhmää Jyväskylän yliopistossa. Tutkimusten painopiste on liikunnan ja ravitsemustekijöiden vaikutuksissa.

Haapala sanoo, että liikunta luo oppimista tukevan neurobiologisen ympäristön. Kaikki liikunnallisuus ei kuitenkaan näy mitattavina hyötyinä kaikkien lasten ja nuorten oppimisessa.

Parhaimmillaan esimerkiksi liikunnan lisääminen koulupäiviin voi kuitenkin tehostaa oppimista merkittävästi.

”Liikunnan positiiviset vaikutukset ovat usein suurimpia vähiten liikkuvilla lapsilla tai heillä, joilla on oppimisen haasteita. Tosin liiallinen liikunta tai myöhäiset harjoitusajat voivat viedä aikaa esimerkiksi läksyiltä tai vähentää unta ja siten haitata oppimista”, Haapala sanoo.

Ravitsemuksella voi olla suuri merkitys oppimiseen.

”Ravitsemussuosituksia noudattava ruokavalio, jossa on runsaasti vihanneksia, marjoja, hedelmiä ja kuitupitoisia viljatuotteita sekä vähän prosessoituja lihatuotteita, näyttäisi olevan hyvä myös oppimisen kannalta. Tällaisella terveellisellä ruokavaliolla on monia fysiologisia aivovaikutuksia, mutta sen lisäksi se tarjoaa tärkeitä rakennusaineita kehittyville aivoille”, Haapala sanoo.

Moni nuori suosii energiajuomaa vireystilan kohottamisessa. Haapala muistuttaa, että ne voivat akuutisti parantaa tarkkaavaisuutta ja vireystilaa, mutta pitkäaikainen käyttö on yhdistetty heikompaan kognitioon ja rauhattomuuteen koulussa.

Haapala korostaa, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä on tärkeää löytää tasapaino sekä liikunnan, ruutuajan ja terveellisen syömisen välillä.

”Lisäksi on hyvä muistaa, että lasten ja nuorten arki ei ole vain liikuntaa tai ruutuaikaa, vaan elintavoista esimerkiksi uni ja ruokavalio vaikuttavat sekä kognitiivisiin kykyihin että oppimiseen.”

Jenny ja Antti Wihurin -rahastolta merkittävä rahoitus lasten ja nuorten sydänterveyden ja aivoterveyden välisten yhteyksien tutkimiseen

Jenny ja Antti Wihurin rahasto on myöntänyt 100 000 euron tutkimusrahoituksen lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti Eero Haapalan johtamalle tutkimusryhmälle. Rahoituksen avulla tutkitaan sydänterveyden ja aivoterveyden välisiä yhteyksiä lapsuudesta varhaisaikuisuuteen.

Lapsuus ja nuoruus ovat aivojen kehitykselle ja terveydelle erityisen tärkeitä elämänvaiheita. Aivoissa tapahtuu merkittäviä toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia, ja samalla myös sosiaaliset ja terveyteen liittyvät käyttäytymismallit muuttuvat. Heikentynyt aivoterveys voi heikentää koulumenestystä, vähentää koulutus- ja työmahdollisuuksia sekä heikentää terveyttä aikuisuudessa.

Sydänterveys kulkee käsi kädessä aivoterveyden kanssa. Sydänterveys vaikuttaa aivoterveyteen esimerkiksi biologisten, psykososiaalisten ja elintapatekijöiden kautta. Nyt pääsemme tutkimaan laajasti millainen merkitys esimerkiksi kohonneella verenpaineella tai kolesterolilla, ja elintavoilla, kuten liikunnalla ja ravitsemuksella, on lasten ja nuorten aivoterveyden kehittymisessä, sanoo Haapala.

Tutkimuksessa selvitetään lisäksi mekanismeja, joiden kautta sydänterveys heijastuu aivoterveyteen. Perinteisesti sydän- ja aivoterveyden välisiä yhteyksiä on selitetty esimerkiksi matala-asteisella tulehduksella, mutta myös esimerkiksi mielenterveyden haasteet voivat selittää näitä yhteyksiä. Tutkimuksia lapsilla ja nuorilla on kuitenkin vielä vähän.

Uusi tutkimushankkeemme mahdollistaa mekanismien laaja-alaisen tarkastelun. Näiden mekanismien ymmärtäminen auttaa kohdentamaan toimenpiteet ja tukitoimet tehokkaasti aivoterveyden kannalta merkityksellisiin tekijöihin, Haapala jatkaa.

Tutkimushankeen ”Exploring the Role of Life´s Essentials in Brain Health from Childhood to Adulthood” tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten aivojen hyvinvointia tukevien tekijöiden tunnistamista. Lisäksi tutkitaan, miten varhaisella elintapainterventiolla voidaan tukea aivojen terveyttä lapsuudesta varhaisaikuisuuteen. Tutkimustulokset tarjoavat arvokasta tietoa käytännön toimenpiteille ja terveyspolitiikalle, tukien lasten ja nuorten oppimista ja aivoterveyttä Suomessa.

Elimistöön kertyvä mikromuovit heikentävät terveyttä

Muovintuotanto on kasvanut merkittävästi viime vuosisadan aikana ja vuonna 2022 muovia tuotettiin 400,3 miljoonaa tonnia. Tämä on johtanut muovijätteen kertymiseen ympäristöön. Muovijätteiden seurauksena mikromuovit ja nanomuovit ovat päätyneet ekosysteemeihin ja ravintoketjuihin, ja voivat vaikuttaa myös ihmisten terveyteen. Mikro- ja nanomuovihiukkasia on löydetty useista elintarvikkeista, kuten hunajasta, oluesta, suolasta, sokerista, äyriäisistä ja pullovedestä. Esimerkiksi litrassa pullovettä voi olla jopa 240 000 muovihiukkasta, joista noin 90 prosenttia on nanomuoveja.

Ihminen saa yhden vuoden aikana ruoasta ja juomasta vuosittain noin arviolta 39 000–52 000 mikromuovihiukkasta. Erityisesti merenelävien kautta tapahtuva altistus on huolestuttavaa, sillä muovit kertyvät ravintoketjussa ylöspäin ja voivat aiheuttaa elimistön tulehdustiloja, suolistomikrobiston häiriöitä ja monia muita terveysongelmia. Hengitysilman kautta mikrohiukkasten määrä voi jopa kaksinkertaistua.

Irfan kumppaneineen tarkasteli kirjallisuuskatsauksessaan mikro- ja nanomuovien esiintymistä ympäristössä, niiden kulkeutumisreittejä sekä vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen. Katsaukseen sisällytettiin viimeisimmän kymmenen vuoden aikana julkaistut vertaisarvioidut ihmisiä käsittelevät tutkimukset, joissa keskityttiin mikromuovien ja nanomuovien yhteyksiin sydän- ja verisuonisairauksien esiintyvyyteen, sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Tulokset mukaan mikromuovit ja nanomuovit voivat aiheuttaa oksidatiivista stressiä sekä mitokondrioiden toimintahäiriöitä lisäten sydän- ja verisuonitautien riskiä. Muoveja on myös löydetty valtimoista, erityisesti verisuonen sisäpintaan muodostuneista plakeista, mikä kasvattaa sydäntapahtumien riskiä. Lisäksi mikromuovialtistus edistää verisuonten kalkkeutumista, jäykkyyttä ja veritulppien muodostumista sekä edistää tulehdusta ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä.

Tulokset tukevat kasvavaa näyttöä siitä, että muovialtistus voi heikentää merkittävästi sydän- ja verisuoniterveyttä.Mikro- ja nanomuovien kertyminen verisuonikudoksiin voi aiheuttaa kroonista tulehdusta ja verisuonimuutoksia, joilla voi olla laajoja kansanterveydellisiä vaikutuksia, sillä sydän- ja verisuonitaudit ovat maailmanlaajuisesti suurin ennenaikaiseen kuolemaan johtava syy.

Säännöllinen liikunta voi vähentää tulehdusta ja oksidatiivista stressiä, parantaa verisuonten joustavuutta ja alentaa verenpainetta, mikä pienentää mikro- ja nanomuovialtistuksen haitallisia vaikutuksia ja tukea sydänterveyttä. Toisaalta liikunta voi lisätä altistusta esimerkiksi liikunta- ja urheiluvarusteista irtoavien mikro- ja nanomuovien sekä suurentuneen keuhkotuuletuksen vuoksi. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tietoa. Liikunta- ja urheiluyhteisön on kuitenkin jo nyt varmistettava, että mikro- ja nanomuovialtistus liikuttaessa minimoidaan.

Irfan, H., Irfan Ha, Khan, MA., ym. 2025. Microplastics and nanoplastics: emerging threats to cardiovascular health – a comprehensive review. Ann Med Surg (Lond). 2025;9;87(1):209–216. doi: 10.1097/MS9.0000000000002831

Yksittäinen pitkä lenkki voi altistaa vammoille enemmän kuin tasainen kuormituksen lisäys

Juoksu on yksi maailman suosituimmista liikuntamuodoista – helppo aloittaa, edullinen ja tehokas. Silti jopa kolmasosa juoksijoista kärsii rasitusvammoista, jotka keskeyttävät usein liikuntaharrastuksen. Loukkaantumisriski ei välttämättä liity viikoittaiseen kokonaiskuormaan, vaan yksittäisten harjoitusten äkillisiin kuormituspiikkeihin.

Frandsen ja kumppanit selvittivät 18 kuukautta kestäneessä havainnoivassa pitkittäistutkimuksessa, kuinka yksittäisen juoksukerran pituuden tai viikottaisen juoksumatkan äkillinen muutos vaikuttaa loukkaantumisriskiin. Tutkimukseen osallistui 5205 juoksijaa, joiden keski-ikä oli noin 46 vuotta. Tarkastelussa oli juoksukertojen pituus suhteessa juoksijan pisimpään suoritukseen viimeisen 30 päivän aikana.

Juoksukerrat jaettiin viiteen juoksukuorman siirtymätilaan: 1) väheneminen tai suurimmillaan 10 % lisäys, 2) pieni lisäys (>10–30 %), 3) kohtalainen lisäys (>30–100 %), 4) suuri lisäys (>100 %) ja 5) ei määritettävissä. Jos juoksijan aiempi pisin suoritus oli 8 kilometriä ja hän juoksi 12 kilometriä, juoksumatka piteni 50 prosenttia, mikä luokiteltiin kohtalaiseksi piikiksi. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin myös viikoittaisten juoksumäärien yhteyksiä loukkaantumisriskiin, hyödyntämällä ACWR-menetelmää (Acute:Chronic Workload Ratio). Tässä menetelmässä yhden viikon juoksumäärä (km) jaetttin edeltävien kolmen viikon keskiarvolla, jolloin saatiin kuormituksen muutosta kuvaava riskitaso.

Yksittäisen juoksukerran äkillisen pituuden lisäyksen havaittiin olevan yhteydessä suurempaan rasitusvammojen riskiin. Jo 10 prosentin juoksumatkan kasvu harjoituskerralla suhteessa pisimpään juoksuun 30 päivän aikana oli yhteydessä 64 prosenttia suurempaan vammariskiin verrattuna alle 10 prosentin lisäykseen. Juoksumatkan lisääntyessä 30–100 prosenttia loukkaantumisriski kasvoi 52 prosenttia. Suurissa yli 100 prosentin lisäyksessä loukkaantumisriski kasvoi jopa 128 prosenttia. Sen sijaan viikoittaiset juoksumäärän vaihtelut eivät olleet yhtä selkeästi yhteydessä vammoihin.

Tulokset antavat käytännönläheistä tietoa siitä, että juoksuvammojen riski liittyy erityisesti yksittäisen harjoituksen äkilliseen kuormituksen kasvuun, ei niinkään asteittaiseen viikkotason nousuun. Tämä tukee käsitystä, että suurin osa vammoista syntyy liiallisesta kuormituksesta yksittäisellä lenkillä. Harjoittelun ohjelmoinnissa tulisi pitäytyä maltillisessa, alle 10 prosentin matkan lisäyksessä suhteessa edeltävän 30 päivän pisimpään suoritukseen vammojen välttämiseksi.

Frandsen JSB., Adam Hulme A., Erik Thorlund Parner ET ym. 2025. How much running is too much? Identifying high- risk running sessions in a 5200-person cohort study. Br J Sports Med 2025;0:1–8. doi:10.1136/bjsports-2024-109380.

Viikonlopun liikunta riittää parantamaan kestävyyskuntoa

Säännöllinen liikunnan harrastaminen parantaa terveyttää ja toimintakykyä. Arjen kiireet voivat vähentää liikunnan säännöllisyyttä. Moni saattaakin miettiä, voiko muutamana päivänä harrastettu liikunta tuoda samanlaisia hyötyjä. Näyttää siltä, että harjoittelu kahtena peräkkäisenä päivänä voi kehittää kestävyyskuntoa yhtä tehokkaasti kuin neljä harjoittelukertaa viikossa.

Niin sanottu Weekend warrior -liikunnan, jossa liikkuminen tapahtuu pääasiassa vain viikonloppuisin, on havaittu voivan edistää terveyttä. Tätä ei ole kuitenkaan tutkittu systemaattisesti. Tripp kumppaneineen tarkasteli kahdeksan viikon harjoitteluintervention vaikutuksia kestävyyskuntoon ja muihin fysiologisiin ja psykologisiin muuttujiin 28 aikuisella. He jakoivat tutkittavat kahteen ryhmään – toisessa osallistujat harjoittelivat kahtena peräkkäisenä päivänä ja toisessa neljänä päivänä viikossa. Ryhmät erosivat vain harjoittelun useudessa: kuormittavuus ja viikoittainen kokonaiskesto olivat ryhmissä samanlaiset.

Maksimaalinen hapenottokyky ja kynnystasot paranivat molemmissa ryhmissä. Lisäksi veri- ja plasmatilavuus, punasolu- ja hemoglobiinimassa sekä vastus lateralis -lihaksen oksidatiivinen kapasiteetti kohentuivat riippumatta harjoittelun useudesta. Myös liikunnanaikainen hiilihydraattien käyttön vähentyi ja rasvojen hapetus lisääntyi harjoittelun seurauksena.

Vaikka vasteet olivat pääsääntöisesti positiivisia molemmissa ryhmissä, tarkemmassa tarkastelussa tuli esille yksilöllisiä eroja. Kahdesti viikossa harjoitelleilla useammalla yksilöllä kynnystasojen vasteet olivat negatiivisia kuin neljä kertaa viikossa harjoitelleilla. Toisaalta vastus lateralis -lihaksen oksidatiivisen kapasiteetin muutos intervention neljän ensimmäisen viikon aikana oli useammin negatiivinen neljä kertaa viikossa harjoitelleiden ryhmässä verrattuna kahdesti harjoitelleisiin. Tämä ero kuitenkin tasaantui intervention lopussa.

Tutkimuksen keskeisimmän löydöksen mukaan erilaisilla liikunnan rytmityksillä voidaan vaikuttaa myönteisesti kestävyyskuntoon ja moniin fysiologisiin tekijöihin, jotka voivat parantaa terveyttä ja toimintakykyä. Tutkimuksessa harjoittelun viikoittainen kokonaiskesto oli 130–150 minuuttia, joka vastaa liikuntasuositusten vähimmäismäärää reipasta liikuntaa. Määrän jakaminen joko kahdelle päivällä tai neljälle päivälle näyttäisi tuovan lähes saman tuloksen, joten havaintoa voidaan käyttää rakentamaan kestäviä ja yksilöille sopivia liikuntasuunnitelmia.

Toisaalta on tärkeää muistaa, että esimerkiksi liikunnan aikaansaamat myönteiset vasteet verenpaineeseen ovat häviäviä, joten kohonneen verenpaineen hallinnassa useammin toistuva liikunta on todennäköisesti parempi vaihtoehto. Lisäksi on hyvä muistaa yksilölliset erot liikuntavasteissa.

Tripp TR, Ghitter RS, Kontro H, Hargrave SJ, Gibala MJ, Aboodarda SJ, MacInnis MJ. Cardiorespiratory Fitness Improvements Following Low-Frequency Training Are Not Inferior to High-Frequency Training Matched for Intensity and Volume. Scand J Med Sci Sports 2025;35:e70024. https://doi.org/10.1111/sms.70024

Liikuntalabra-podcast #37: Monilajisuus vai varhainen erikoistuminen?

Mitä on monilajisuus lasten ja nuorten liikunnassa? Miksi monilajisuus kannattaa? Vai riittääkö jos liikkuu monipuolisesti yhden lajin parissa? Miten monilajisuus mahdollistetaan käytännössä?

Muun muassa näihin kysymyksiin kuulet podcastissa vastaukset. Tarjolla on todella tuhti tutkittuun tietoon perustuva paketti lasten ja nuorten liikunnasta ja fysiikkavalmennuksesta kiinnostuneille.

Liikuntalabran podcastissa vieraana on Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija , ja aiheena on monilajisuus ja varhainen erikoistuminen lasten ja nuorten liikunnassa.

Liikuntalabra podcast #36: Parhaat käytännöt: Kestävyysharjoittelu joukkueurheilussa – Tommi Pärmäkoski

Mikä merkitys kestävyysominaisuuksilla on joukkueurheilussa? Mikä on riittävä kestävyyden taso joukkueurheilijoilla? Miten kestävyyttä tulisi käytännössä harjoittaa laji- ja oheisharjoituksissa?

Muun muassa näihin kysymyksiin kuulet podcastissa vastaukset. Tarjolla on todella tuhti parhaaseen asiantuntijatietoon perustuva paketti näyttöön pohjautuvasta fysiikkavalmennuksesta kiinnostuneille.

Liikuntalabran podcastissa vieraana Suomen olympiakomitean huippu-urheiluvastaava Tommi Pärmäkoski, jonka kanssa keskustellaan parhaista tavoista soveltaa saatavissa olevaa näyttöä käytännön kestävyysharjoitteluun joukkueurheilussa.

Jos työskentelet fysiikkavalmentajana, liikunnanohjaajana, kestävyysvalmentajana, fysioterapeuttina, olet liikunta- tai terveysalan opiskelija tai haluat tietää lisää näyttöön pohjautuvasta fysiikkaharjoittelusta, et voi jättää tätä podcastia väliin.

Musiikin ja mielialan säätelyn yhteys yllättävä ylipainoisilla aikuisilla

Ylipaino ja lihavuus, inaktiivisuus ja matala kestävyyskunto lisäävät merkittävästi sydän- ja verisuonisairauksien, tyypin 2 diabeteksen, useille eri syöpätautien ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiä. Näiden perinteisten riskitekijöiden lisäksi musiikilla saattaa olla monipuolisia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Tuoreessa suomalaistutkimuksessa musiikin käyttäminen mielialan säätelyssä oli yhteydessä matalampaan kestävyyskuntoon.

Photo by Andrea Piacquadio on Pexels.com

Ginström ja kumppanit selvittivät tutkimuksessaan, onko musiikin käyttäminen mielialan säätelyyn yhteydessä kestävyyskuntoon ja kehon koostumukseen. Tutkimukseen osallistui 76 iältään 19–40-vuotiasta ylipainoista aikuista. Liikuntaa ja musiikin käyttöä mitattiin kyselylomakkeilla, kestävyyskunto suoralla polkupyöräergometritestillä ja kehon koostumus bioimpedanssianalyysillä.

Musiikin käyttö mielialan säätelykeinona arjessa ei ollut yhteydessä kehon koostumukseen tai kehon rasvattomaan massaan suhteutettuun kestävyyskuntoon. Musiikkia mielialan säätelyssä käyttävät kuuluivat kuitenkin matalimpaan koko kehon painoon suhteutetun kestävyyskunnon mukaan määriteltyyn kuntoluokkaan. Koska koko kehon massaan suhteutettu kestävyyskunto heijastaa vahvasti myös kehon painoa ja kuvaa siten myös yleistä toimintakykyä, tulokset antavat viitteitä siitä, että musiikin käyttö mielialan säätelyssä on yleisempää yleiseltä toimintakyvyltään heikommilla. Varsinainen hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakapasiteetti ei kuitenkaan eroa musiikinkuuntelutavoiltaan erilaisilla henkilöillä.

Aikaisemmissa tutkimuksissa musiikin kuuntelun on havaittu vaikuttavan positiivisesti terveyteen ja suorituskykyyn. Saatuja tuloksia on kuitenkin hyvä tulkita laajasti ja huomioiden yksilöiden väliset erot musiikin kuuntelussa sekä terveyskäyttäytymisessä ja terveydessä. Havaittu kestävyyskunnon ja musiikin käytön välinen negatiinen yhteys voi johtua siitä, että matala kestävyyskunto lisää koetun stressin kokemusta, jota koetetaan lieventää musiikin kuuntelulla.

Ginström, L., Kaseva, K., Peltonen, JE, Saarikallio, S. & Tervaniemi, M. 2025. Using music as a mood regulator in everyday life is associated with unfavourable health and fitness outcomes in overweight adults. PLoS ONE 20(2): e0317607.

Mikä rajoittaa sydämen minuuttitilavuutta?

Sydämen kapasiteetti pumpata verta muualle elimistöön eli sydämen minuuttitilavuus, on keskeisin maksimaalista hapenottokykyä selittävä tekijä. Vaikka useimmille tämän tason tieto riittää, tuore katsaus tarkastelee sukeltaa pintaa syvemmältä, mitkä tekijät selittävät maksimaalista sydämen minuuttitilavuutta ja voivat rajoittaa sydämen suorituskykyä. Keskeisimpiä eroja harjoitelleen ja harjoittelemattoman sydämen välillä on sydämen koko, joustavuus ja kyky rentoutua.

Turun yliopiston akatemiatutkija Ilkka Heinonen on koonnut yhteen kattavan paketin tutkimustietoa sekä alan huippuasiantuntijan tulkintaa tutkimustuloksista. Heinonen aloittaa sydämen- ja liikuntafysiologian perusteista. Miten sydämen minuuttitilavuutta (syke x iskutilavuus) säädellään, mitkä tekijät vaikuttavat sydämen työkuormaan ja sitä kautta hapenkulutukseen ja miten harjoittelu vaikuttaa näihin tekijöihin. Maksimaalisen minuuttitilavuuden kannalta sydämen iskutilavuus eli vasemman kammion koko ratkaisee, sillä maksimisyke ei eroa juurikaan harjoitelleilla ja harjoittelemattomilla – kestävyysharjoittelu pikemminkin laskee maksimisykettä. Pääasiallinen kestävyysharjoittelun aikaansaama vaste on sydämen koon kasvu, joka mahdollistaa suuremman minuuttitilavuuden.

Sydämen oma verenkierto tapahtuu pääosin lepovaiheen aikana. Siksi sydämen pitää liikunnan aikana tasapainotella oman suorituskykynsä ja hapen- ja energiantarpeensa välillä. Hapentarvetta määrittävät pääasiassa sydämen syke, systolinen verenpaine ja supistusvireys, jotka kaikki kasvavat liikunnan aikana. Sykkeen noustessa aika sydämen omalle verenkierrolle lyhenee. Verenpaineen noustessa ja supistusvireyden kasvaessa sydämen hapentarve kasvaa aiheuttaen haasteen hapen tarpeen ja tarjonnan välille. Sydämen hapenpuute on kuitenkin harvinaisia erityisesti kestävyysurheilijoilla. Tämä osoittaa että sydämen verenvirtauksen säätely on tehokasta, joskin monimutkaista, jotta hapen kuljetus sydämeen pysyy riittävänä.

Kestävyysharjoitettu sydän on siis suuri, joustava ja nopeasti rentoutuva. Harjoitettu sydän mahdollistaa suuren verimäärän pumppaamisen ympäri kehoa, mutta samalla riittävän verenvirtauksen sydämeen, joka ruokkii tehokkaasti työskentelevää sydänlihasta. Tämä tehokas sydämen verenvirtauksen säätely on välttämätöntä sydämen suorituskyvylle.

Lähde: Heinonen, I. 2025. Cardiac output limits maximal oxygen consumption, but what limits maximal cardiac output? Experimental Physiology 2025.

Teho vai minuutit tärkeämpiä pitkän elämän kannalta?

Liikunta edistää terveyttä ja vähentää kroonisten sairauksien aiheuttamaa tautitaakkaa. Liikunta saattaa myös vähentää ennenaikaista kuolleisuutta, mutta sen intensiteettiin ja kokonaismäärän suhteellisesta merkityksestä ennaltaehkäisyssä ei ole vahvaa näyttöä. Tuoreen tutkimuksen perustella intensiteetti saattaa olla merkityksellisempi kuolleisuuden ennustaja kuin määrä.

Schwendingerin ja kumppaneiden havainnoivassa tutkimuksessa tarkasteltiin liikunnan intensiteetin, päivän aikaista jakautumista ja liikunnan määrän yhteyttä kokonais- ja sydäntautikuolleisuuteen yli 7500 iältään 36–62-vuotiaalla yhdysvaltalaisella aikuisella. Liikuntaa mitattiin seitsemän päivän ajan ranteessa pidetyllä liikemittarilla. Saatu tieto prosessoitiin muuttujiksi, jotka kuvasivat liikunnan kokonaismäärää, intensiteetin jakaantumista päivän aikana ja päivittäisen intensiteetin suhdetta korkeimpaan mitattuun intensiteettiin.

Tulosten mukaan sekä suurempi liikunnan intensiteetti että kokonaismäärä olivat käyräviivaisesti yhteydessä pienempään kokonais- ja sydäntautikuolleisuuteen. Yhteydet olivat voimakkaimmat liikunnan intensiteetin ja määrän lisääntyessä pienimmästä keskimääräiseen. Liikunnan intensiteetillä oli voimakkaampi yhteys erityisesti sydäntautikuolleisuuteen kuin liikunnan määrällä.

Tutkimuksessa käytettiin myös uutta tapaa analysoida liikunnan intensiteettiä suhteessa kokonaismäärään tarkastelemalla intensiivisten liikuntajaksojen keston ja niiden päivittäisen jakautumisen yhteyttä kuolleisuuteen. Näiden analyysien perusteella intensiivisemmät yhtäjaksoiset vähintään viisi minuuttia kestävät liikuntapätkät olivat voimakkaammin yhteydessä kuolleisuuteen kuin saman intensiteetin hajauttaminen pidemmälle ajalle päivän aikana.

Suurempi liikunnan intensiteetti voi olla merkityksellisempää erityisesti sydänterveyden edistämisessä kuin liikunnan määrä. Tämä tutkimus haastaa myös paljon esillä olleen ajatuksen siitä, että kaiken mittaiset liikuntakerrat edistävät terveyttä: melko lyhyillä, viiden minuutin mittaisilla yhtäjaksoisilla intensiivisemmillä jaksoilla voi olla suurempi vaikutus terveyteen kuin saman intensiteetin liikunnan ripottelemisella lyhyempiin jaksoihin pitkin päivää. On kuitenkin hyvä muistaa, että tutkimuksessa tarkasteltiin liikunnan yhteyttä kuolleisuuteen ja liikuntapätkien kestosta muihin terveyden kuvaajiin ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä.

Schwendinger, F., Infanger, D., Lichtenstein, E. ym. 2024. Intensity or volume: the role of physical activity in longevity. European Journal of Preventive Cardiology (2025) 32, 10–19.

Leikkikentillä ilmastonmuutosta vastaan

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen terveyshaaste, joka haastaa paitsi liikunnan harrastamista, se voi myös uhata lasten vapaan ulkoleikin olemassaoloa. Julkiset leikkikentät voivat vapaan leikin myötä lisätä päivittäistä liikunta-aktiivisuutta ja siten monipuoliset leikkikentät ovat myös tärkeitä lasten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Ilmastonmuutos voi kuitenkin muuttaa leikkikenttien houkuttelevuutta ja turvallisuutta.

Karaba Bäckström työtovereineen tarkastelivat kahdeksaan puolistruktutoituun haastatteluun ja sisällönanalyysiin perustuvassa tutkimuksessaan ammattilaisten näkemyksiä ja mahdollisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ulkoleikkipaikkojen käyttöön ja turvallisuuteen vaikuttaviin haasteisiin. Sisällönanalyysissä esiin nousi neljä teemaa: 1) luontoelementtien lisääminen leikkipaikkoihin parantaa leikittävyyttä, 2) tarve päivittää lakeja ja säädöksiä, jotta ne huomioivat ilmastonmuutoksen aiheuttamat turvallisuushaasteet, mutta myös mahdollistavat luontoelementtien lisäämisen ja leikkikenttien monipuolistamisen; 3) luontoelementit tekevät leikkipaikoista kestävämpiä ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan ja 4) ammattilaisten välinen yhteistyö monipuolisten luontoelementtejä sisältävien leikkipaikkojen suunnittelussa ja ylläpidossa.

Tutkimus korostaa uudenlaisen leikkikenttien suunnitteluun ja ylläpitoon liittyvien ajatusmallien omaksumista. Sen sijaan, että leikkikentät suunnitellaan mahdollisimman vähän huoltoa tarvitseviksi kumirouhe- ja tekonurmikentiksi, leikkikenttien suunnittelussa tulisi huomioida monipuolisten luontoelementtien hyödyntäminen niin leikittävyyden kuin varjon ja sateensuojan näkökulmasta. On myös hyvä huomioida, että luontoelementit tukevat esimerkiksi suolistomikrobiston monipuolisuutta ja monipuolinen leikittävyys edistää lasten liikuntataitojen ja fyysisen kunnon kehittymistä, jotka puolestaan ovat keskeisiä myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Karaba Bäckström M, Lundgreen E, Slaug B. Mitigating the effects of climate change in children’s outdoor play environments. Scandinavian Journal of Occupational Therapy 2024;31:1-13.

Liikunnan, ruokavalion ja valtimoiden toiminnallisuuden vaikutus nuorten aivojen toimintaan

Paavo Nurmen säätiön tukee tutkimukstamme laajalla rintamalla. Teksti julkaistu alunperin säätiön sivuilla.

Liikunnalla ja ruokavalion laadulla on merkitystä aivoterveyden kehittymisessä ja opinnoissa menestymisessä. Suuri osa nykynuorista liikkuu liian vähän. Lisäksi nuorten ruokavalio sisältää usein runsaasti tyydyttyneitä rasvoja ja nopeita hiilihydraatteja, kuten sokereita.

Aivot ovat herkkä elin. Puutteellinen verenkierto ja sydänterveys altistavat aivot ajan mittaan pienille, kasautuville vaurioille.

Monet terveydelle epäedulliset muutokset alkavat jo lapsuudessa. Lisäksi nuorten kehittyvät aivot ovat herkkiä vaurioille. Näin ollen aivo- kuin sydänterveyden heikkenemisen ennaltaehkäisy tulee aloittaa varhain. On tärkeää selvittää, kuinka liikunta ja ruokavalio vaikuttavat aivoterveyteen jo nuoruudessa.

Mistä VERNA-tutkimusprojektissa on kyse?

Selvitämme dosentti Eero Haapalan VERNA-tutkimusprojektissa 12–14-vuotiaiden aivotoiminnan yhteyttä liikuntaan, ruokavalioon ja verisuoniston toimintaan.

Käytämme tutkimuksessamme magnetoenkelografiaa (MEG). Se on aivokuvantamismenetelmä, joka mittaa aivojen sähköistä toimintaa magneettikenttien avulla. Mittaamme antureilla pään ulkopuolelle tulevia heikkojen magneettikenttien muutoksia.

Osallistujat ovat ennen mittausta istuneet paikallaan tunteja tai harrastaneet joko kohtalaista tai raskasta liikuntaa. Lisäksi olemme mitanneet aivotoimintaa raskaan, epäterveellisen aterian jälkeen. Aivotoiminnan mittauksissa oli myös tehtäväosio, jossa osallistujat tekivät tarkkaavaisuutta vaativaa tehtävää. Lepotilamittauksessa osallistujat katsoivat ristiä ruudulla tekemättä mitään muuta. Tutkimme myös valtimoiden jäykkyyttä sekä verisuonten pintakudoksen toimintaa.

Tutkimuksen avulla liikuntasuosituksia lapsille ja nuorille

Projektin on tarkoitus tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan helpottaa elämäntapamuutosta. Tutkimus auttaa kehittämään näyttöön perustuvia lasten ja nuorten liikuntasuosituksia.

Tietoa kirjoittajasta ja hänen roolistaan projektissa

Timo Nurmi on tekniikan tohtori lääketieteellisen tekniikan alalta ja hän on aiemmin tutkinut aivojen paikka- ja liikeaistin käsittelyä. Hänen roolinsa tutkijatohtorina VERNA-projektissa on pääasiassa käsitellä ja analysoida MEG-aineistoa ja tutkia aivotoiminnan yhteyttä liikuntaan, ruokavalioon ja verisuoniston toimintaan.

Voiko liikunta tukea lasten ja nuorten valtimoiden ja aivojen terveyttä?

Petri Jalangon väitöskirjatutkimuksessa selvitetään, voiko liikunnalla ja fyysisellä kunnolla vaikuttaa lasten ja nuorten valtimo- ja aivoterveyteen. Ensimmäiset tulokset ovat lupaavia.

Liian vähäinen liikunta uhkaa nuorten terveyttä

Suurin osa lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Se on huolestuttavaa, sillä liikkumattomuuden ja pitkäkestoisen istumisen on havaittu heikentävän valtimo- ja aivoterveyttä. Lisäksi nämä haittaavat tiedollisten toimintojen ja koulumenestyksen kehittymistä.

Liikunnan on todettu parantavan valtimoterveyttä, kasvattavan aivojen kokoa ja tehostavan aivojen toimintaa erityisesti aikuisilla. Onkin todennäköistä, että liikunta edistää myös nuorten valtimo- ja aivoterveyttä. Liikunta luo myös edellytyksiä kouluttautua ja pärjätä työelämässä. Silti meillä on vielä niukalti tietoa siitä, mitkä ovat liikunnan ja fyysisen kunnon vaikutukset nuorten valtimo- ja aivoterveyteen.

Tulokset korostavat liikunnan merkitystä lapsuudessa ja nuoruudessa

Väitöskirjastani on ilmestynyt osajulkaisuja. Olen osoittanut pitkittäis- ja poikittaisasetelmalla, että lapsuuden fyysinen kunto ennustaa pikkuaivojen kokoa nuoruudessa, ja korkeampi verenpaine liittyy nuorten heikompaan tiedonkäsittelyyn. Tulokset korostavat liikunnan merkitystä lapsuudessa ja nuoruudessa. Fyysisellä kunnolla ja valtimoterveydellä näyttäisi olevan yhteyttä nuorten aivoterveyteen. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimuksia syy-seuraussuhteiden selvittämiseksi.

Tietoa keski- ja korkeatehoisen kestävyysliikunnan vaikutuksista

Tutkin interventioasetelmalla keski- ja korkeatehoisen kestävyysliikunnan vaikutuksia nuorten aivoterveyteen. Tutkimus selvittää syy-seuraussuhteita ja liikunnan intensiteetin merkitystä aivoterveyden muutoksiin.

Aivojen toimintaa tutkin magnetoenkefalografialla (MEG), joka mittaa aivojen sähköisen toiminnan tuottamia heikkoja magneettikenttiä. Luvassa on ainutlaatuista tutkimustietoa, sillä MEG-mittausta ei ole aiemmin hyödynnetty tämänkaltaisessa tutkimuksessa.

Tutkimustuloksista suuntaviivoja liikunnanohjaukseen

Tutkimustulokset auttavat laatimaan uusia liikuntasuosituksia sekä myös hyödyttävät lasten ja nuorten liikunnanohjausta. Lisäksi toivon, että tulokset herättävät päättäjät sekä lasten ja nuorten huoltajat näkemään liikunnan ja fyysisen kunnon merkityksen entistä kokonaisvaltaisemmin. Liikkumattomuus ja huono fyysinen kunto voivat heikentää monia oppimiseen tarvittavia taitoja.

Väitöskirjatutkimukseni on osa Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimusta. Lisäksi se on osa lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti Eero Haapalan johtamaa Jyväskylän yliopiston VERNA-tutkimusta.

Teksti: Petri Jalanko, LitM, FM, Väitöskirjatutkija
Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta, liikuntalääketieteen oppiaine

Sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy lapsuudessa on panostus myöhemmälle valtimoterveydelle

LitM Emilia Laitisen väitöskirjatutkimusta rahoittaa Paavo Nurmen säätiö. Teksti on aikaisemmin julkaistu säätiön sivuilla.

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat merkittävin syy sairauksille ja kuolleisuudelle. Aikuisten runsas paikallaanolo, riittämätön liikunta, heikko kestävyys- ja lihaskunto sekä epäterveellinen ruokavalio kiihdyttävät sydän- ja verisuonisairauksia.

Sydän- ja verisuonisairauksien kehittyminen alkaa jo lapsuudessa. Ensimmäisiä merkkejä lapsilla ja nuorilla ovat valtimoiden toiminnan häiriöt ja valtimoseinämien jäykistyminen. Tutkimusnäyttö on kuitenkin epäselvä siitä, mikä on elintapojen merkitys lasten ja nuorten valtimoterveyden kehittymisessä.

Väitöstutkimukseni selvittää fyysisen kunnon ja elintapojen yhteyttä lasten ja nuorten valtimoterveyteen

Väitöstutkimuksessani tarkastelen, ennustaako lapsuuden ja nuoruuden aikainen fyysinen kunto tai lapsuudesta nuoruuteen kerrytetty liikunta nuoruuden valtimoterveyttä. Hyödynnän tutkimuksessani Itä-Suomen yliopistossa kerättyä PANIC-aineistoa ja Jyväskylän yliopistossa kerättyä VERNA-aineistoa.

Fyysisen kunnon ja valtimoterveyden suhdetta on tutkittu laajasti aikuisilla, mutta ei lapsilla ja nuorilla. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunnan määrä on yhteydessä parempaan valtimoterveyteen kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla.

Lapset ja nuoret viettävät suuren osan ajastaan istuen, ja nuorten ruokavalio voi sisältää hälyttävän määrän tyydyttynyttä rasvaa.

Istumisen ja ruokavalion yhteisvaikutuksesta nuorten valtimoterveyteen tiedetään vähän. Tämän vuoksi selvitän tutkimuksessani myös sitä, suojaako päivän mittaan kerrytetty intervalliliikunta valtimoiden toiminnan häiriöiltä ja jäykistymiseltä. Liikunnan vaikutuksia valtimoterveyteen on aiemmin tutkittu yhden liikuntatuokion avulla, vaikka lapset ja nuoret liikkuvat pitkin päivää.

Tavoitteena on tunnistaa sydän- ja verisuonisairauksien riskiryhmiin kuuluvat lapset ja nuoret

Tutkimus tuottaa uutta tietoa pitkäkestoisen istumisen ja rasvaisen ruokavalion yhteisvaikutuksista lasten ja nuorten valtimoterveyteen. Saamme ymmärrystä elintapojen vaikutuksista valtimojäykkyyteen jo ennen aikuisuutta.

On tärkeää tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa riskitekijät, jotka liittyvät fyysiseen kuntoon ja elintapoihin. Näin voidaan ennaltaehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia ja pienentää myös terveydenhuollon kuormitusta ja kustannuksia.

Ruutuajan rajoittaminen suojaa lasten ja nuorten mielenterveyttä

Tutkimuksemme mukaan runsaampi liikkuminen ja vähäisempi ruutuaika lapsuudessa ja nuoruudessa ovat yhteydessä parempaan mielenterveyteen nuoruusiässä. Tutkimuksen tulokset ovat merkittäviä, sillä mielenterveyden ongelmat ovat suuri yhteiskunnallinen haaste ja ne koskettavat jopa 30 % nuorista. Tulosten valossa liikunnan lisääminen ja ruutuajan rajoittaminen lapsuudesta alkaen voi auttaa ehkäisemään mielenterveyden ongelmia.

Tutkimuksemme tehtiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ja Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön yhteistyönä ja siinä seurattiin 187 nuoren elintapoja lapsuudesta nuoruuteen kahdeksan vuoden ajan. Tutkimus osoitti, että runsaampi ruutuaika ja erityisesti mobiililaitteiden käyttö lapsuudesta nuoruuteen heijastuivat runsaampiin stressi- ja masennusoireisiin nuoruudessa.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että runsaampi liikunta sekä ohjattuun liikuntaan osallistuminen olivat yhteydessä vähäisempiin stressi- ja masennusoireisiin nuoruudessa. Liikunnalla oli kuitenkin heikompi yhteys masennusoireisiin kuin ruutuajalla. Stressi- ja masennusoireet olivat selkeästi korkeampia niillä nuorilla, joille kertyi sekä runsaasti ruutuaikaa että vähän liikuntaa lapsuudesta alkaen.

“Useiden kansainvälisten, näyttöön perustuvien suositusten mukaan lasten ja nuorten vapaa-ajan ruutuaika tulisi rajoittaa enintään kahteen tuntiin päivässä.”

”Itse pidän tätäkin määrää suurena, sillä se tarkoittaa lähes kuukauden mittaista ruutuaikaa vuodessa”, sanoo lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti Eero Haapala  Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.   

Liikuntaa ja ruutuaikaa tasapainoisesti

Tutkimuksen tulokset korostavat lasten terveellisten elintapojen ja erityisesti ruutuajan vähentämisen tärkeyttä. Tutkijoiden mukaan tasapainoinen arki, joka sisältää maltillisesti ruutuaikaa ja runsaasti monipuolista liikuntaa, tulisi olla lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen kulmakivi.

”Nykyinen istuva ja paljon digilaitteita sisältävä elämäntapamme haastaa lasten ja nuorten mielenterveyttä.”

”Viime aikoina keskustelu on osin aiheellisestikin keskittynyt ruutuajan ja sosiaalisen median ympärille, mutta toivon tulostemme herättävän lasten ja nuorten lähipiirissä vaikuttavat aikuiset edistämään laaja-alaisesti terveellisiä elintapoja ja varsinkin ruutuajan ja liikunnan välistä tasapainoa”, toteaa Eero Haapala.   

”Muutos vaatii kuitenkin yhteistyötä, ja koko yhteiskunnan kodista päättäjiin tulisi panostaa lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen edistämiseen.”

”Tämä tarkoittaa, että mahdollistamme ja varmistamme maltillisen ruutuajan, runsaan liikunnan sekä riittävän unen ja terveellisen ruokavalion”, Haapala korostaa.

Nyt julkaistut tulokset perustuvat Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikössä käynnissä olevan professori Timo Lakan johtaman Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen seuranta-aineistoon. Tutkimuksessa seurattiin 187 nuoren elintapojaan lapsuudesta lähtien, ja heidän mielenterveyttään mitattiin kahdeksan vuotta myöhemmin 15–17-vuoden iässä. Tutkimus julkaistiin yleislääketieteen JAMA Network Open -lehdessä.

Avoin alkuperäisjulkaisu: 

Haapala EA, Leppänen MH, Kosola S, Appelqvist-Schmidlechner K, Kraav S-R, Jussila J, Tolmunen T, Lubans RD, Eloranta A-M, Schwab U, Lakka TA. Childhood Lifestyle Behaviors and Mental Health Symptoms in Adolescence. JAMA Network Open 2025;8(2):e2460012.

Joukkueurheilu edistää lasten kognitiivisia toimintoja

Liikuntaa pidetään yhtenä keinona edistää lasten aivojen terveyttä ja kognitiivisten toimintojen kehittymistä. Optimaalisesta liikkumisen määrästä tai tyypistä ei kuitenkaan ole vielä selvyyttä. Tuoreen hollantilaistutkimuksen mukaan erityisesti joukkuelajien harrastaminen 10–11-vuotiaana heijastui parempiin kognitiivisiin toimintoihin.

Yang kumppaneineen tarkasteli 880 lapsen liikunnan ja kognitiivisten toimintojen välisiä yhteyksiä viiden vuoden seurannan aikana. Reippaan ja rasittavan liikkumisen määrää mitattiin kiihtyvyysmittarilla 5–6-vuotiaana ja urheiluharrastukset sekä kognitiiviset toiminnot kartoitettiin kyselylomakkeella 10–11-vuotiaana. Tulosten mukaan reipas ja rasittava liikunta ei ennustanut kognitiivisia toimintoja, mutta kevyt liikkuminen oli negatiivisesti yhteydessä itsesäätelyyn ja -arviointiin. Joukkuelajien harrastajilla kognitiivisten toimintojen kokonaispistemäärä sekä itsesäätely olivat paremmalla tasolla kuin yksilölajien harrastajilla.

Vaikka varhaislapsuuden liikkuminen ei ennustanut johdonmukaisesti keskilapsuuden kognitiivisia toimintoja, niin joukkuelajien harrastaminen oli yhteydessä parempaan älylliseen suoriutumiseen. Tulokset tukevat ajatusta, että kognitiivisten toimintojen parantamiseen tähtäävien liikuntainterventioiden suunnittelussa tulisi huomioida myös liikunnan tyyppi, ei vain sen määrä. Tuloksia on kuitenkin syytä tulkita harkiten, sillä kiihtyvyysmittarilla mitattu liikkumisen määrä oli saatavilla vain 5–6-vuotiaana ja kognitiivisten toimintojen mittaukset 10–11-vuotiaana.

Yang, L., Corpeleijn, E. & Hartman, E. Daily physical activity, sports participation, and executive functions in children. JAMA Network Open 2024;7:e2449879. DOI:10.1001/jamanetworkopen.2024.49879

Sydänterveys alkaa heiketä noin kymmenvuotiaana

Selkeästi havaittavissa olevat sydän- ja verisuonitautien oireet, kuten sydänkohtaukset, koskettavat pääasiassa aikuisia. Niiden juuret ovat kuitenkin lapsuudessa. Tuoreen tutkimuksen mukaan sydän- ja verisuoniterveyden heikkeneminen alkaa jo noin kymmenvuotiaana. Vaikka sukupuolten välillä ei havaittu merkittäviä eroja, poikien sydän- ja verisuoniterveys parani enemmän ennen kymmenen vuoden ikää. Tämän jälkeen poikien sydän- ja verisuoniterveys heikkenee nopeammin kuin tytöjen.

Aris kumppaneineen hyödynsi American Heart Associationin (AHA) Life’s Essential 8 -työkalua yli 1500 lapsen sydän- ja verisuoniterveyden seurannassa varhaislapsuudesta nuoruuteen. Työkaluun kuuluu ensinnäkin käyttäytymiseen liittyviä osatekijöitä, kuten liikunta, ravitsemus, ja uni. Osa sitä ovat biologiset riskitekijöitä, kuten painoindeksi, verenpaine ja veren rasva- ja glukoosiarvot.

Kokonaissydän- ja verisuoniterveys saa pistemäärän 0–100 välillä. Keskimääräinen pistemäärä oli korkein varhaislapsuudessa ja heikkeni merkittävästi nuoruuden loppuun mennessä. Negatiiviset muutokset liittyivät erityisesti käyttäytymistekijöihin, kuten liikuntaan, ravitsemukseen ja uneen. Ei-valkoisilla sydän- ja verisuoniterveys oli huonompi kuin valkoisilla. Myös matalampi äidin koulutustaso ja perheiden tulotaso olivat yhteydessä heikompaan sydän- ja verisuoniterveyteen.

Tutkimuksen havainnot korostavat varhain alkavan sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyn merkitystä. Sydänterveydestä huolehtiminen ei ole koskaan liian aikaista. Erityisesti liikunnan, terveellisen ravitsemuksen ja riittävän unen edistäminen lapsuudessa ja nuoruudessa voi auttaa ehkäisemään sydän- ja verisuonitauteja. On kuitenkin syytä muistaa, että samoin kuin biologisissa riskitekijöissä, myös käyttäytymiseen liittyvissä tekijöissä havaitaan kasvuun ja kypsymiseen liittyvää normaalia vaihtelua. Esimerkiksi liikunnan määrä vähenee luonnollisista syistä noin kymmenestä ikävuodesta eteenpäin.

Aris, I., Rifas-Shiman, SL, Peng, W., ym. Trajectory of Cardiovascular Health Across Childhood and Adolescence. JAMA Cardiology 2024.