HaapalaLAB

Lasten paino ei putoa ruutuaikaa vähentämällä

Terveytensä ja hyvinvointinsa vuoksi lapsia ja nuoria kannustetaan rajoittamaan vapaa-ajan ruutuaikaa kahteen tuntiin päivässä sekä välttämään pitkäkestoista paikoillaanoloa. Tästä huolimatta lapset ja nuoret viettävät suuren osan päivästään fyysisesti passiivisina ja usein ruutujen äärellä. Tuore tutkimus tarkasteli, voidaanko ruutuajan rajoittamisella vaikuttaa lasten ja nuorten painoindeksiin. Tulosten mukaan ruutuajan vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet todella vähensivät ruutuaikaa, mutta vaikutukset painoindeksiin olivat vähäisiä.

Zhang ja kumppanit tarkastelivat neljäntoista vuosina 2001–2016 julkaistun interventiotutkimuksen meta-analyysissään ruutuaikainterventioiden vaikutuksia lasten ja nuorten ruutuaikaan sekä painoindeksiin sekä vyötärönympärykseen. Tutkimusten kesto vaihteli 1,5–24 kuukauteen. Tutkijat havaitsivat meta-analyysissään, että kokonaisruutuaika sekä televisioon käytetty aika vähenivät toimenpiteiden seurauksena. Intervention vaikutus oli suurempi, jos interventiossa hyödynnettiin automaattisia välineitä ruutuajan kontrollointiin, vanhemmat olivat mukana interventiossa ja jos interventiot toteutettiin kouluympäristössä.

Ruutuaikainterventioilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta painoindeksiin tai ikä- ja sukupuolistandardoituun painoindeksiin. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että ruutuaikaa vähentämällä olisi mahdollista kaventaa lasten ja nuorten vyötäröä, mutta vaihtelu interventioiden vaikutuksissa oli hyvin suurta. Tulevaisuudessa olisikin mielekästä tutkia interventioiden vaikutuksia tarkemmilla menetelmillä mitattuun kehon koostumukseen.

Yhteenveto

Ruudut ovat vallanneet yhteiskunnan kaikki ikäluokat lähes vauvasta vaariin. Erilaisten ruutujen hyödyntäminen on arkipäivää niin opiskelussa, sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin vapaa-ajan vietossakin. Siksi voikin olla järkevää pohtia, kuinka hyvin 20 vuotta sitten tehdyt interventiot soveltuvat hyödynnettäviksi 2020-luvulla. Vaikka ruutujen vaarallisuudesta ja haitallisuudesta keskustellaan vilkkaasti, pelkkä ruutujen rajoittaminen ei ole avain onneen ja hyvinvointiin. Interventioita suunniteltaessa ja niitä arvioitaessa on hyvä huomioida arjen kokonaisuus liikkumisesta ruokavalioon ja uneen sekä moneen muuhun tekijään.

Ruutuaikaa rajoittamalla voidaan vähentää ruutuden äärellä vietettyä aikaa
Pelkkä ruutuajan rajoittaminen ilman muita toimenpiteitä ei todennäköisesti ole tehokas tapa ehkäistä lasten ja nuorten ylipainoa ja lihavuutta
Ruutuaikaa ja sen merkitystä kardiometaboliselle terveydelle tarkasteltaessa on syytä miettiä, pitääkö ruutuajan roolia tutkia nykyään eri näkökulmiasta kuin vaikka 10 vuotta sitten

Lähde

Zhang P, Tang X, Hao G, Luo S, Liang X. Effect of screen time intervention on obesity among children and adolescent: A meta-analysis of randomized controlled studies. Preventive Medicine 2022;157:107014.

Fyysinen kunto ei ehkä suojaakaan metaboliselta oireyhtymältä

Fyysistä kuntoa on usein pidetty jopa ylipainoa ja lihavuutta merkittävämpänä terveyden kuvaajana. Nykytiedon valossa matalan fyysisen kunnon merkitystä metabolisen oireyhtymän vaaratekijänä on liioiteltu. Tutkimusten mukaan erot kehon rasvakudoksen määrässä selittävät useissa aikaisemmissa tutkimuksissa havaitut yhteydet fyysisen kunnon ja metabolisen oireyhtymän välillä.

Kattavin tutkimusnäyttö löytyy kestävyyskunnon ja metabolisen oireyhtymän välisistä yhteyksistä. Parempi kenttätesteillä, kuten esimerkiksi MOVE-mittauksista tutulla viivajuoksutestillä, arvioitu kestävyyskunto on yhteydessä vähäisempään ylipainon ja lihavuuden esiintyvyyteen ja matalampaan insuliiniresistenssiin sekä pienempään metabolisen oireyhtymän vaaraan. Lisäksi parempi kestävyyskunto on yhdistetty suurempiin HDL-kolesterolipitoisuuksiin. Samanlaisia havaintoja on saatu myös tutkimuksissa, joissa on käytetty kehon kokonaispainoon suhteutettua maksimaalista hapenottokykyä. Näiden tutkimusten varjopuolena on se, että niissä kestävyyskunnon kuvaajina käytetyt mittarit ovat hyvin vahvasti yhteydessä kehon rasvakudoksen määrään ja aliarvioivat hengitys- ja verenkiertoelimistön kapasiteettia ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla ja nuorilla. Katso lisää aiheesta täältä.

Silloin kun kehon koko ja koostumus on otettu asianmukaisesti huomioon kestävyyskunnon suhteutuksessa, kestävyyskunto on vain hyvin heikosti yhteydessä metaboliseen oireyhtymään. Kestävyyskunnolla näyttäisi kuitenkin olevan positiivinen yhteys HDL-kolesterolin pitoisuuksiin riippumatta siitä, miten kestävyyskunto on suhteutettu.

Hermolihasjärjestelmän suorituskyvyn osalta tutkimusnäyttö on jonkin verran vähäisempää, mutta suurempi maksimaalinen voimantuottokyky sekä lihaskestävyys on yhdistetty matalampaan painoindeksiin ja kehon rasvakudoksen määrään, matalampan insuliiniresistenssiin sekä vähäisempi metabolisen oireyhtymän vaaraan. Näissä tuloksissa on syytä muistaa, että kehon rasvakudoksen määrän erot selittänevät ison osan näistäkin yhteyksistä.

Yhteenveto

Parempikuntoisilla lapsilla ja nuorilla on matalampi metabolisen oireyhtymän riski, mutta tämä fyysisen kunnon suojaava vaikutus näyttäisi johtuvan eroista kehon rasvakudoksen määrästä eikä niinkään fyysisestä kunnosta itsestään. Usein tutkimuksissa käytetyissä fyysisen kunnon mittareissa kehon koostumus on sisäänrakennettuna, jolloin ne kuvaavat paitsi elinjärjestelmien suorituskykyä, myös kehon rasvakudoksen määrää. Tutkimustuloksia tulkitessa tämä on syytä huomioida, sillä rasvakudos ei ole keskeinen selittäjä esimerkiksi maksimaaliselle hapenottokyvylle. Fyysiseen kuntoon tuijottamisen sijasta lasten ja nuorten kardiometabolisen terveyden parantamiseksi panokset onkin syytä laittaa riittävään ja monipuoliseen liikkumiseen, terveelliseen ravitsemukseen sekä ylipainon ennaltaehkäisyyn.

Lapset ja nuoret, jotka pystyvät juoksemaan pidempään ja jotka ovat voimakkaampia, ovat usein myös terveempiä kardiometaboliselta riskiprofiililtaan
Tällaiseen fenotyyppiin liittyy paitsi hyvä fyysinen suorituskyky, myös matalampi kehon rasvakudoksen määrä
Hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto itsessään ei näyttäisi olevan kovin merkittävä tekijä metabolisen oireyhtymän vaaratekijänä lapsuudessa ja nuoruudessa

Lähde

Haapala EA & Leppänen MH. Physical activity, exercise, and the metabolic syndrome. Teoksessa Armstrong N & van Mechelen M. Oxford Textbook of Children’s Sport and Exercise Medicine. 4. painos (painossa)

Liikkuminen vaikuttaa lasten kardiometaboliseen terveyteen – mutta ei se silti ihan yksinkertaista ole!

Aikuisilla kliinisen muotonsa saavilla verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan sairauksilla, kuten tyypin 2 diabeteksella ja sepelvaltimotaudilla, on juurensa jo lapsuudessa. Näiden sairauksien kehittyminen vie siis paljon aikaa ja mikäli kardiometabolisten riskitekijöiden tasojen heikentymistä voidaan ehkäistä lapsuudessa, sairauksien kliinisten muotojen puhkeamista voidaan jopa ehkäistä tai ainakin siirtää vuosilla eteenpäin.

Ylipaino ja lihavuus

Ylipaino ja lihavuus ja erityisesti niihin liittyvä suurentunut kehon rasvakudoksen määrä ovat keskeisiä tekijöitä, jotka selittävät kohonneita kardiometabolisten riskitekijöiden tasoja jo lapsilla ja nuorilla. Sen vuoksi useimmat tutkimukset ovat tarkastelleen liikunnan yhteyksiä ylipainoon, lihavuuteen tai kehon rasvakudoksen määrään. Poikkileikkaustutkimuksissa on melko yhdenmukaisesti raportoitu käänteinen yhteys liikunnan ja painoindeksin sekä rasvaprosentin välillä. Lisäksi kestävyystyyppiset dynaamiseen liikkumiseen keskittyneet interventiot ovat laskeneet painoindeksiä tai hidastaneet sen nousua. Lisäksi liikunnan lisäämisen on havaittu vähentävän kehon rasvakudoksen määrää.

Kaikki liikuntainterventiot eivät kuitenkaan ole onnistuneet vaikuttamaan painoindeksiin. Yksi syy voi olla se, että niissä liikkumisen kokonaismäärä on ollut liian pieni. Liikuntatutkimuksissa, joissa liikkumista on ollut viikoittain 4-6 tuntia ja pääasiassa reippaalla ja rasittavalla kuormittavuustasolla ovat olleet tehokkaampia kuin vähäisemmällä liikuntamäärällä toteutetut interventiot. Lisäksi liikunnan lisääminen näyttäisi vähentävän kehon rasvakudoksen määrää tehokkaammin niillä lapsilla ja nuorilla, joilla kehon rasvakudoksen määrä on kohonnut ennen harjoittelua. On myös hyvä huomioida, että tarkemmilla kehonkoostumuksen mittareilla muutoksen havaitseminen voi olla tarkempaa kuin esimerkiksi painoindeksin avulla. Kestävyystyyppisen liikunnan lisäksi voimaharjoittelu ehkäisee ja vähentää ylipainoa ja lihavuutta ja joissain tutkimuksissa se on ollut jopa tehokkaampaa kuin kestävyystyyppinen harjoittelu. Aerobisen harjoittelun yhdistäminen voimaharjoitteluun saattaa kuitenkin tuoda parhaat hyödyt.

Insuliiniresistenssi

Insuliiniresistenssi eli insuliinin heikentynyt teho kohdekudoksessa altistaa tyypin 2 diabetekselle, kohonneille veren rasva-arvoille sekä valtimotaudeille. Lapsilla ja nuorilla kestävyystyyppisen liikunnan on havaittu vähentävän insuliiniresistenssiä ja parantavan glukoosinsietoa sekä havainnoivissa tutkimuksissa että interventiotutkimuksissa. Näyttäisi myös siltä, että liikunta vähentää insuliiniresistenssiä sitä enemmän, mitä korkeammalla kuormittavuustasolla liikutaan. Rasvakudoksen määrän väheneminen liikuntaharjoittelun seurauksena selittää osin liikunnan insuliiniresistenssiä vähentävän vaikutuksen, mutta liikunnalla on myös rasvakudoksesta riippumattomia vaikutuksia insuliiniresistenssiin. Tutkimusten tuloksiin vaikuttaa paitsi liikunnan määrä ja kuormittavuus, myös insuliiniresistenssin tai glukoosin siedon mittaamiseen käytetty menetelmä. Glukoosirasituskokeella mitattu glukoosinsietoa käyttäneet tutkimukset ovat havainneet useammin liikunnan vaikuttavan myönteisesti glukoosiaineenvaihduntaa verrattuna tutkimuksiin, jotka ovat hyödyntäneet paastoverinäytteiden perusteella arvioitua insuliiniresistenssiä. Voimaharjoittelulla näyttäisi olevan varsin vaatimaton vaikutus insuliiniresistenssin lapsilla ja nuorilla, joskin joissain tutkimuksissa myös voimaharjoittelu on vähentänyt insuliiniresistenssiä.

Verenpaine ja veren rasva-arvot

Lapsilla ja nuorilla liikkuminen ei näytä olevan kovin tehokas tapa laskea verenpainetta tai parantaa veren rasva-arvoja, joskin erityisesti ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla liikkumisella voi olla myönteinen vaikutus lepoverenpaineeseen ja LDL-kolesteroliin sekä triglyseridipitoisuuteen. Joissain tutkimuksissa riittävän yli neljä tuntia reipasta liikkumista viikossa, voi alentaa triglyseridipitoisuutta myös väestöpohjaisissa otoksissa. Voimaharjoittelulla ei näyttäisi olevan itsenäistä vaikutusta verenpaineeseen tai veren rasva-arvoihin, mutta voimaharjoittelun yhdistäminen kestävyystyyppiseen liikuntaan, voi tehostaa liikunnan myönteisiä vaikutuksia. Lisäksi yksittäinen liikuntakerta vähentää valtimoterveyden kannalta haitallista aterianjälkeistä triglyseridipitoisuuden nousua.

Yhteenveto

Liikunnalla on monia myönteisiä vaikutuksia kardiometaboliseen terveyteen jo lapsilla ja nuorilla. Vahvin näyttö on kestävyystyyppisen tai dynaamisen liikunnan positiivisista vaikutuksista kehon rasvakudoksen määrään ja insuliiniresistenssiin. Tuottaakseen havaittavissa olevia hyötyjä, liikkumisen tulee kuitenkin olla runsasta ja mitä lähemmäs liikkumisen suosituksia eli seitsemää tuntia reipasta liikkumista viikossa päästääm, sitä todennäköisempää on myös havaita kardiometabolisia hyötyjä. Lisäksi voimaharjoittelu voi tukea terveellisen kehonkoostumuksen ylläpitoa. Liikunnalla on suurin potentiaali laskea kardiometabolisia riskitekijöitä niillä, joiden arvot ovat jo valmiiksi kohonneet.

Ylipainon välttämiseksi ja insuliiniresistenssin vähentämiseksi lasten ja nuorten tulisi liikkua viikossa useita tunteja reippaasti ja rasittavasti
Kardiometabolisten hyötyjen vuoksi rasittavan liikkumisen tulisi olla säännöllistä, vähintään kolmesti viikossa
Voimaharjoittelu on hyödyllistä ylipainon välttämisessä
Kestävyystyypinen harjoittelu yhdistettynä voimaharjoitteluun voi tuoda suuremmat hyödyt kuin kumpikaan harjoitusmuoto yksinään

Lähde

Liikkumista metabolisen oireyhtymän ehkäisyyn lapsuudesta alkaen?

Metabolinen oireyhtymä on merkittävä riski useille kroonisille kansansairauksille (katso edellinen artikkeli metabolisesta oireyhtymästä). Liikkumisen suositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi liikkua seitsemisen tuntia viikossa reippaasti ja vähintään kolmesti viikossa liikkumisen pitäisi olla hyvin hengästyttävää ja rasittavaa. Tämän lisäksi viikkoon tulisi mahduttaa lihaksiston ja luuston terveyttä edistävää liikkumista vähintään kolmesti. Tutkimusten mukaan harva lapsi ja nuori saavuttaa nämä suositukset, mahdollisesti lisäten heidän riskiään aineenvaihdunnan ja verenkiertoelimistön sairauksille elämänkulun aikana. Tässä tekstissä kuvataan liikkumisen potentiaalia ehkäistä metabolista oireyhtymää lapsilla ja nuorilla.

Poikkileikkaustutkimukset ovat melko yhdenmukaisesti raportoineet runsaamman liikkumisen olevan yhteydessä vähäisempään metabolisen oireyhtymään kuuluvien kardiometabolisten tekijöiden kasautumiseen. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös pitkittäistutkimuksista, joskin joissain tutkimuksissa seuranta-ajan keskimääräinen liikkuminen eikä niinkään liikunta-aktiivisuuden muuttuminen, on ollut yhteydessä vähäisempään kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumiseen.

Liikkumisen kuormittavuudella näyttäisi olevan myös keskeinen rooli kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumisen ehkäisyssä. Esimerkiksi yhdessä poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin tilastollisia menetelmiä hyödyntäen, että rasittavan liikkumisen lisääminen 10 minuutilla vähentäisi metabolisen oireyhtymän riskiä 20 %, kun reippaan liikkumisen lisääminen vähentäisi riskiä 12 %. Samanlaisia havaintoja on saatu myös muissa tutkimuksissa, joissa paikoillaanolon vaihtaminen reippaaseen ja rasittavaan, mutta ei kevyeen, liikkumiseen on havaittu vähentävän kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumista riskiä. Vaikka näissä tutkimuksissa on havaittu erityisesti rasittavan liikkumisen tuovan suurimmat hyödyt, on osin epäselvää, ovatko suuremman liikkumisen kuormittavuuden hyödyt täysin riippumattomia liikunnan aiheuttamasta energiankulutuksesta.

Myös useat, yleensä kouluympäristössä toteutetut, interventiotutkimukset ovat selvittäneet liikunnan vaikutuksia metaboliseen oireyhtymään. Näiden tutkimusten tulokset ovat olleet melko vaihtelevia. Yhdessä tutkimuksessa viikoittaisen liikkumisen lisääminen reilulla kahdella tunnilla vähensi kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumista 7–11-vuotiailla lapsilla. Toisessa tutkimuksessa keskimääräinen viikoittainen 4,5 tunnin liikunta-annos vähensi myös kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumista. Pienemmälläkin määrällä on saatu positiivisia vaikutuksia, sillä eräässä koulumatkaliikuntaan keskittyneessä tutkimuksessa tulokset olivat samansuuntaisia. Toisaalta yhdessä tutkimuksessa liikuntatuntien tuplaaminen 90 minuutista 180 minuuttiin ei vaikuttanut kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumiseen. Harvassa tutkimuksessa on tarkasteltu liikkumisen kuormittavuuden merkitystä, mutta yhden tutkimuksen mukaan liikunnalla, oli se sitten kevyttä, reipasta tai rasittavaa, ei ollut vaikutusta kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumiseen.

Suurin osa aikaisemmista interventiotutkimuksista on keskittynyt pääosin dynaamiseen ja kestävyystyyppiseen liikkumiseen. Vaikka voimaharjoittelu näyttäisi vähentävän metabolisen oireyhtymän riskiä aikuisilla, lapsilla vastaavaa näyttöä ei ole. Interventiot ovat kuitenkin usein kestävyystyyppisen liikkumisen lisäksi sisältäneet jonkin verran lihasvoimaa kehittäviä harjoitteita ja voimaharjoittelu saattaakin tehostaa kestävyystyyppisen harjoittelun vaikutuksia. Tällä hetkellä tiedetään kuitenkin varsin vähän voimaharjoittelun roolista metabolisen oireyhtymän ehkäisyssä lapsilla ja nuorilla.

Yhteenveto

Havainnoivissa tutkimuksissa on raportoitu käänteinen annosvaste-suhde liikkumisen ja kardiometabolisten riskiteijöiden kasautumisen välillä.
Interventiotutkimusten tulokset ovat olleet osin ristiriitaisia, mutta interventiot, joissa liikkumisen kokonaismäärä ja liikkumisen kuormittavuus ovat riittävän suuria, voivat ehkäistä kardiometabolisten riskitekijöiden kasautumista. Optimaalinen liikunnan määrä ja laatu, jolla voidaan ehkäistä tai hoitaa lasten ja nuorten metabolista oireyhtymää ei ole kuitenkaan vielä tiedossa.
Voimaharjoittelun merkityksestä metabolisen oireyhtymän ehkäisyssä lapsilla ja nuorilla ei ole tutkimustietoa, mutta lihasvoimaa kehittävä harjoittelu voi tukea kestävyystyyppisen harjoittelun vaikutuksia.

Lähde:

Metabolinen oireyhtymä lapsilla ja nuorilla

Metabolisella oireyhtymällä tarkoitetaan aineenvaihdunnan ja sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksien vaaratekijöiden kasautumista yhdelle henkilölle. Lapsuudessa alkanut metabolinen oireyhtymä lisää riskiä useille kroonisille kansansairauksille kuten tyypin 2 diabetekselle, ateroskleroottisille valtimotaudeille ja muistisaurauksille myöhemmin elämässä. Syitä metabolisen oireyhtymän synnylle ovat epäterveelliset elintavat kuten vähäinen liikunnan määrä, epäterveellinen ruokavalio sekä riittämätön uni. Näiden tekijöiden vaikutuksia voivat kuitenkin muovata esimerkiksi sukupuoli, ikä, kypsyystaso sekä perimä.

Metaboliselle oireyhtymälle tunnusomaista on 1) kohonnut kehon rasvakudoksen määrä ja erityisesti keskivartalolihavuus, 2) insuliiniresistenssi, 3) kohonneet triglyseridiarvot, 4) madaltunut ”hyvä” eli high density lipoprotein -kolesterolin (HDL) pitoisuus sekä 5) kohonnut verenpaine. Dyslipidemia eli epänormaalit rasva-arvot metabolisessa oireyhtymässä liittyvät yleensä kohonneisiin valtimoiden ahtautumista edistävien triglyseridien ja pienten tiheiden LDL-partikkeleiden pitoisuuksiin sekä valtimotautien vaaraa vähentävän HDL-kolesterolin matalaan pitoisuuteen. Niin kutsuttu ”paha” kolesteroli eli low density lipoprotein -kolesteroli (LDL) ei perinteisesti kuulu metabolisen oireyhtymän osatekijöihin, koska LDL-kolesterolin tason metabolisessa oireyhtymässä ovat usein normaalit.

Lapsille ja nuorille on aikojen saatossa esitetty yli 40 erilaista määritelmää ja diagnostista kriteeristöä metaboliselle oireyhtymälle (taulukko). Tämän vuoksi myös arviot metabolisen oireyhtymän esiintyvyydestä vaihtelevat 0–32 % välillä, mutta keskimäärin sen on arvioitu olevan noin 4–5 % kaikista lapsista ja nuorista. Metabolisen oireyhtymän esiintyvyys on suurinta ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla ja nuorilla, mutta myös maantieteellisiä eroja on havaittu. Koska metabolisen oireyhtymän määrittely on hankalaa, jatkuvana muuttujana esitetyn kardiometabolisen kokonaisriskin käyttö on lisääntynyt tutkimuskäytössä.

Definition	Criteria	Age (years)	Obesity	Glucose / insulin resistance	Triglycerides	HDL cholesterol	Blood pressure	Prevalence (%)
Ahrens et al.²⁷	≥3 of following	2<11	Monitoring level: Waist circumference ≥90^th percentile Action level: Waist circumference ≥95^th percentile	Monitoring level: ≥90^th percentile (or HOMA-IR ≥90^th percentile) Action level: ≥95^th percentile (or HOMA-IR ≥95^th percentile)	Monitoring level: ≥90^th percentile (or HDL cholesterol ≤10^th percentile) Action level: ≥9^th percentile (or HDL cholesterol ≤5^th percentile)	Monitoring level ≤10^th percentile (or triglycerides ≥90^th percentile) Action level: ≤5^th percentile (or triglycerides ≥95^th percentile)	Monitoring level SBP or DBP 90^th percentile Action level: SBP or DBP 95^th percentile	Monitoring level: Total: 5.5²⁷ NW: 1.5 OW:14.1 OB:31.5 Action level: Total: 1.8²⁷ NW: 0.2 OW:3.7 OB:13.2
Cook et al.²⁸ and Ford et al.²⁹ (modifiedNCEP-ATP III)	≥3 of following	12–19 and 12–17	Waist circumference: ≥90^th percentile	≥6.1 mmol/L	≥1.2 mmol/L	≤1.03 mmol/L	SBP or DBP 90^th percentile	Total: 1.4²⁷ NW: 0.3 OW:1.9 OB:11.6
De Ferranti et al.³⁰ (modifiedNCEP-ATP III)	≥3 of following	12–19	Waist circumference ≥75^th percentile	≥6.1 mmol/L	≥1.1 mmol/L	≤1.3 mmol/L (<1.17 mmol/L for boys 15–19 years)	SBP or DBP 90^th percentile	Total: 10.1 OWOB: 31.2
IDF²⁶	Obesity + ≥2 of following	10–15	Waist circumference ≥90^th percentile	≥5.6 mmol/L or family history of metabolic syndrome or T2DM	≥1.7 mmol/L	≤1.03 mmol/L	SBP ≥130 or DBP ≥85 mmHg or hypertension medication	Total: 0.4²⁷ to 3.1³¹ NW: 0.0 OW:3.6 to 6.7 OB:0.4 to 23.2
IDF²⁶	Obesity + ≥2 of following	≥16	Waist circumference ≥94 cm for men and ≥80 cm for women	≥5.6 mmol/L or family history of metabolic syndrome or T2DM	≥1.7 mmol/L	<1.03 mmol/L for men and <1.03 mmol/L for women	SBP ≥130 or DBP ≥85 mmHg or hypertension medication
Viner et al.³² (modified WHO)	≥3 of following	2–18	BMI ≥95^th percentile	≥6.1 mmol/L or 2h glucose >7.8mmol/L in the OGTT	≥1.7 mmol/L	≤0.9 mmol/L	SBP 95^th percentile	OB: 30
Weiss et al.³³ (modified NCEP-ATP III and WHO)	≥3 of following	4–20	BMI-z score ≥2.0 (97^th percentile)	Impaired glucose tolerance (2h glucose >7.8-11 mmol/L in the OGTT or hyperinsulinaemia (prepubertal ≥15 mU/L, midpubertal (Tanner 2–4) ≥30 mU/L, postpubertal ≥20 mU/L	95^th percentile	≤5^th percentile	SBP or DBP 95^th percentile	Moderate OB: 38.7 Severe OB: 49.7
Continuous cardiometabolic risk score^34,35	Sum of following or part of the following using the z-scores		Waist circumferences, BMI, or skinfolds	Glucose, insulin, or HOMA-IR	Triglycerides	HDL cholesterol (inverted), total cholesterol:HDL cholestrol ratio	SBP, DBP, mean arterial pressure, or average of SBP and DBP	–

BMI: painoindeksi; DBP: diastolinen verenpaine; HDL cholesterol: HDL-kolesteroli; HOMA-IR: Homeostatic Model Assessment for Insulin Resistance; MAP: valtimoiden keskipaine; NCEP-ATP III: National Cholesterol Education Panel – Adult Treatment Panel III³⁶; NW: normaalipaino; OB: lihavuus; OGTT: glukoosirasituskoe; OW: ylipaino.

Nykykäsityksen mukaan metabolisen oireyhtymän syntyyn johtavia keskeisiä tekijöitä ovat insuliiniresistenssi, liiallinen kehon rasvakudoksen määrä sekä elimistön matala-asteinen tulehdus. Insuliiniresistenssi johtaa myös vapaiden rasvahappojen lisääntymiseen verenkierrossa, mikä puolestaan johtaa dyslipidemiaan ja rasvan kertymiseen rasvakudoksen ulkopuolelle.

Ylipainon ja lihavuuden ohella metaboliseen oireyhtymään ja sen patogeneesiin liittyy pitkään jatkuva elimistön matala-asteinen tulehdus. Metaboliseen oireyhtymään liittyvä matala-asteinen tulehdus määritellään usein herkän C-reaktiivisen proteiinin (hs-CRP) pitoisuuksien avulla, mutta elimistön matala-asteiseen tulehdustilaan liittyvä merkkiaineita on useita, kuten tuumorinekroosi alfa, interleukiini-6, adiponektiini ja leptiini. Metaboliseen oireyhtymään liittyvän elimistön matala-asteiseen tulehduksen patofysiologia on monitahoinen. Liiallinen rasvakudos lisää tulehdusta edistävien sytokiinien vapautumista ja tukee siksi matala-asteisen tulehdustilan syntymistä. Metabolisen oireyhtymän perinteisten osatekijöiden ohella pitkään jatkuva elimistön matala-asteinen tulehdustila on liitetty kohonneeseen sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksien, tyypin 2 diabeteksen, eri syöpien ja dementian vaaraan. Tulehdustila edistää myös ateroskleroottisten muutosten syntymistä.

Tulossa tuhti tietopaketti lasten ja nuorten liikuntalääketieteestä

Tällä saralla on ollut tänä vuonna vielä hiljaista, mutta sille on hyvä syy. Olemme Folkhälsanin tutkimuslaitoksella työskentelevän liikuntaepidemiologian dosentti Marja Leppäsen kanssa kirjoittaneet fyysistä aktiivisuutta, liikuntaharjoittelua ja metabolista oireyhtymää lapsilla ja nuorilla käsittelevää oppikirjan kappaletta. Teksti julkaistaan lasten ja nuorten liikuntalääketieteen merkittävimmän teoksen Oxford Textbook of Paediatric Sport and Exercise Medicine -kirjan uudistetussa painoksessa.

Tulevat tekstit täällä vetävät yhteen kappaleemme sisällön metabolisen oireyhtymän määrittelystä tai sen vaikeudesta, sen synnyn mekanismeista sekä tietysti siitä, voidaanko fyysisellä aktiivisuudella vaikuttaa metaboliseen oireyhtymään lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen. Oxford Textbook of Paediatric Sport and Exercise Medicine -teoksen edellisen painoksen löytää täältä.

Rasvamaksaa vastaan rasittavalla liikunnalla

Rasvamaksa on yleisin maksasairaus. Lasten ja nuorten ylipainon yleistymisen seurauksena maksan rasvoittuminen on lisääntynyt myös heillä. Tuoreen tutkimuksen mukaan rasittavaa fyysistä aktiivisuutta sisältävä liikkuminen vähentää maksan rasvaa ylipainoisilla nuorilla. Pelkkää kevyt tai kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus ei tähän riitä.

Gonzales-Ruiz ja työtoverit jakoivat nuoret neljään ryhmään, joista yksi toimi kontrolliryhmänä ja osallistui vain koulun pakolliselle viikoittaiselle liikuntatunnille. Kaksi ryhmää osallistui joko kevyeen ja kohtuukuormitteiseen liikuntaan tai raskaaseen liikuntaan kolmesti viikossa kuuden kuukauden ajan. Neljäs ryhmä osallistui kolmesti viikossa harjoitteluun, joka oli sekoitus kevyen ja kohtuukuormitteisen sekä rasittavan liikunnan harjoittelusta. Ryhmien liikunta sisälsi sekä kestävyys- että lihasvoimatyyppisiä harjoitteita

Tutkimuksessa havaittiin, että rasittavasti liikkuneilla nuorilla maksan rasvan määrä väheni eniten, vaikka rasva väheni myös yhdistelmäryhmässä. Kaksi rasittavaa liikkumista sisältänyttä ryhmää osoittautuivat tehokkaiksi keinoiksi hillitä myös insuliiniresistenssiä. Huolimatta siitä, että kevyen ja kohtuukuormitteisen liikunnan ryhmä ei saanut mainittavia muutoksia aikaan maksan rasvan määrässä, kevyempi liikkuminen vähensi kehon rasvapitoisuutta sekä viskeraalirasvan määrää. Näillä muutoksilla saattaa olla merkittävä myönteinen vaikutus nuorten kardiometaboliseen terveyteen, vaikka verrattain lyhyt kuuden kuukauden interventio ei vielä vaikuttanutkaan muihin riskitekijöihin.

Lasten ja nuorten ylipainon pysyessä yleisenä ja fyysisen aktiivisuuden tason matalana, rasvamaksan ja tyypin 2 diabeteksen riski kasvaa jo lapsuudessa. Näyttäisi siltä, että rasittavan monipuolisen liikkumisen lisääminen viikoittaiseen liikkumisrutiiniin vähentää kardiometabolisten sairauksien vaaraa. Nämä tulokset osuvat yksiin myös lasten ja nuorten liikkumisen suosituksien kanssa, joiden mukaan kouluikäisten tulisi liikkua rasittavasti vähintään kolmesti viikossa.

González-Ruíz K, Correa-Bautista JE, Izquierdo M, Garcia-Hermoso A, Martinez-Vizcaino V, Lobelo F, Gonzales-Jimenes E, Schmidt-RioValle J, Correa-Rodrigues M, Fernandez-Irigoyen J, Palomino-Echeverria S, Santamaria E, Ramirez-Velez R. Effects of Different Doses of Exercise on Hepatic Fat and Cardiovascular Health in Adolescents with Excess of Adiposity: A Randomized Controlled Trial (The HEPAFIT Study). Pediatric Obesity 2021; https://doi.org/10.1111/ijpo.12869

Juho Vainion säätiön suur-apuraha lasten ja nuorten aivojen ja valtimoiden tutkimukseen

Juho Vainion säätiö myönsi tutkimusryhmällemme säätiön suurapurahan. Apurahan turvin tutkimme ja syvennämme tietoutta liikunnan, paikoillaanolon ja ravitsemuksen yhteyksistä aivojen ja valtimoiden terveyteen lapsilla ja nuorilla. Tutkimusaihe on merkittävä, sillä lapset ja nuoret viettävät suurimman osan päivästään istuen ja vain harva liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Lisäksi lasten ja nuorten ruokavalio sisältää usein liikaa sokeria sekä tyydyttyneitä rasvoja ja liian vähän kuitua ja kasviksia ja hedelmiä. Tällaisilla epäterveellisillä elämäntavoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia sekä aivojen että valtimoiden terveydelle. Lapsilla ja nuorilla tutkimuksia on kuitenkin vielä vähän.

Me tutkimme, miten lapsuuden ja nuoruuden aikainen paikoillaanolo, liikkuminen ja ruokavalion laatu näkyvät lasten ja nuorten aivoissa, kognitiivista toiminnoissa sekä valtimoiden terveydessä. Tutkimuksessamme saadaan myös uutta tietoa valtimoterveyden yhteydestä aivojen terveydelle sekä siitä, voidaanko liikuntaa lisäämällä, paikoillaanoloa vähentämällä tai ruokavalion laatua parantamalla vaikuttaa näihin yhteyksiin. Saadaksemme tarkempaa tietoa lasten ja nuorten päivittäisten valintojen vaikutuksesta aivojen ja valtimoiden terveydelle, tutkimme kuinka yksittäinen pitkään jatkuva istuminen yhdessä epäterveellisen aterian kanssa vaikuttaa aivojen toimintaan, aivojen verenvirtaukseen, kognitiivisiin toimintoihin ja valtimoiden toimintaan. Lisäksi tutkimme vaikuttaako päivän mittaan kerrytetty pieni määrä joko kohtuukuormitteista tai raskasta liikuntaa näihin aivo- ja valtimoterveyden mittareihin.

Tutkimuksessa hyödynnetään Itä-Suomen yliopistossa käynnissä olevan pitkäkestoisen Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen sekä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa alkavan VERNA-tutkimuksen aineistoja. Tutkimuksen tuloksia hyödyntämällä voidaan ymmärtää paremmin elintapojen merkitystä aivo- ja valtimoterveydelle ja suunnitella yhä toimivampia ja tehokkaampia toimenpiteitä tukemaan aivojen ja valtimoiden terveyttä lapsuudesta alkaen.

Voimaharjoittelua lasten ja nuorten kardiometabolisen terveyden tueksi – ehkä, ehkä ei

Voimaharjoittelu on tehokas ja turvallinen liikuntamuoto, jolla voidaan tukea lihasvoiman ja motoristen taitojen kehittymistä ja ehkäistä liikuntavammoja. Aikuisilla voimaharjoittelun on havaittu vähentävän kardiometabolisten sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, vaaraa. Se, voidaanko voimaharjoittelulla vaikuttaa lasten ja nuorten kardiometaboliseen terveyteen, on kuitenkin epäselvää.

Aiheesta on viime vuosina julkaistu useampikin katsaus. Näissä katsauksissa voimaharjoittelulla ei ole havaittu selkeää myönteistä vaikutusta esimerkiksi insuliiniresistenssiin, veren rasva-arvoihin, verenpaineeseen tai valtimoiden jäykkyyteen normaali- tai ylipainoisilla lapsilla ja nuorilla. Toisaalta osassa esimerkiksi Burnsin ja työtovereiden meta-analyysiin sisällytetyistä tutkimuksista voimaharjoittelulla oli myönteisiä vaikutuksia insuliiniresistenssiin.

Kaikesta huolimatta tutkimuksista ei voitu havaita yhtä selkeää tekijää, jonka olisi voinut sanoa olevan ratkaiseva siinä, oli interventio tehokas vai ei. Keskeisin tekijä voi kuitenkin olla interventioiden lyhyt kesto. Varsinkin alle 16 viikon interventioiden vaikutus näyttäisi olevan varsin vaatimaton. On myös mahdollista, että harjoittelu oli liian matalatehoista tai toistui liian harvoin. Useimmissa tutkimuksissa voimaharjoittelua toteutettiin 2–3 päivänä viikossa. Lisäksi tutkimuksiin osallistuneet lapset ja nuoret aineenvaihdunnallisesti melko terveitä, vaikka osassa tutkimuksissa mukana oli myös ylipainoisia lapsia ja nuoria.

Voimaharjoittelun myönteisten kardiometabolisten vaikutusten antaessa vielä odottaa itseään, ei ole syytä heittää kirvestä kaivoon. Voimaharjoittelu voi tukea kardiometabolista terveyttä myös epäsuorasti. Voimaharjoittelu parantaa sekä lihasvoimaa että motorisia taitoja. Molempia tarvitaan kaikkeen fyysiseen aktiivisuuteen ja voimaharjoittelu voikin tukea reippaan ja rasittavan fyysisen aktiivisuuden suositusten saavuttamista tukemalla liikkumiskykyisyyttä, tekemällä liikkumisesta helpompaa ja muavampaa ja antamalla onnistumisen kokemuksia.

Vaikka voimaharjoittelulla itsellään näyttäisi olevan melko vähäisiä vaikutuksia lasten ja nuorten kardiometaboliseen terveyteen, ei ole syytä haudata puntteja lenkkitossujen alle. On hyvä muistaa, että tutkimukset ovat olleet melko lyhyitä. Usein parhaat tulokset saadaan vuosia kestävällä ja nousujohteisella voimaharjoittelulla. Tutkimusta voimaharjoittelun annosvastesuhteista kardiometaboliseen terveyteen lapsilla ja nuorilla tarvitaan lisään. Jo olemassa olevan tutkimusnäytön perusteella jokaisen fyysisen katiivisuuden viikko-ohjelmaan on syytä sisällyttää Voimaharjoittelua tukemaan lihasvoiman ja motoristen taitojen kehittymistä – yhdessä voimaharjoittelu, kestävyystyyppinen liikkuminen ja rivakat spurtit ovat avainasemassa lasten ja nuorten kardiometabolisen terveyden kehittymisessä.

Bea JW, Blew RM, Howe C, Hetherigton-Rauth M, Going SB. Resistance Training Effects on Metabolic Function Among Youth: A Systematic Review. Pediatric Exercise Science 2017;29:297

Lee SL, Kim YM, Kuk JL. What Is the Role of Resistance Exercise in Improving the Cardiometabolic Health of Adolescents with Obesity? Journal of Obesity & Metabolic Syndrome 2019;28:76-91

Burns RD, Fu Y, Zhang P. Resistance Training and Insulin Sensitivity in Youth: A Meta-analysis. American Journal of Health Behavior 2019;43:228-242

Stricker PR, Faigenbaum AD, McCambridge et al. Resistance training for children and adolescents. Pediatrics 2020;145:e20201011

Sydäntautien ehkäisyn uudet tuulet ‒ vai vanhaa tuttua eri paketissa?

Sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen keskeisimpiä kansansairauksiamme, jonka ehkäisyyn on julkaistu viime vuosina useampikin suositus. Uudessa eurooppalaisessa suosituksessa on mukana paljon vanhaa, mutta myös uusia näkökulmia. Elintapojen osalta uutta suosituksissa verrattuna 2013 suosituksiin on muun muassa paikoillaanolon vähentämisen ja vähintään kevyen liikkumisen lisääminen. Suosituksiin sisältyy myös Välimeren ruokavalion tai sitä vastaavan ruokavalion noudattaminen sydänterveyden edistämisessä. Vaikka suositukset koskettavat pääasiassa aikuisia, myös lapsuuden ja nuoruuden rooli sydänterveyden edistämisessä on huomioitu.

European Society of Cardiologyn tuoreiden sydäntautien ja niistä aiheutuvien komplikaatioiden ehkäisyyn tähtäävien suositusten elintapoihin liittyvä pääsanoma on selvä. Terveellinen ruokavalio muodostaa valtimosairauksien ehkäisyn perustan. Ruokavalion osalta suositukset noudattivat vanhoja ja hyviksi havaittuja kaavoja – Välimeren tai omaan ruokakulttuuriin sopiva vastaava ruokavaliomalli, tyydyttyneiden rasvahappojen vaihtaminen tyydyttymättömiin rasvoihin, suolan saannin vähentäminen, kasvisten ja rasvaisen kalan lisääminen, kohtuullinen alkoholinkulutus ja lisätyn sokeri rajoittaminen.

Aikuisilla yleiset liikkumisen suositukset muodostavat hyvä pohjan: 150 minuuttia reipasta liikkumista tai rivakampaa liikkumista 75–150 minuuttia viikossa yhdistettynä pariin viikoittaiseen voimaharjoittelukertaan. Suositusten mukaan tupakoinnin lopettaminen voi olla kaikista kustannustehokkain ja nopein tapa pienentää sydäntautiriskiä. Lisäksi pitkäaikaisen ennaltaehkäisy näkökulmasta muun muassa koulujen aktiivisuuden lisääminen, ja lapsille suunnattu epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin rajoittaminen on otettu huomioon.

Mielenkiintoista suosituksissa on myös se, että esimerkiksi liikunnan määräämistä reseptinä kliinisessä työssä tuodaan esiin ja poliittisten päätösten roolia korostetaan. Esimerkkejä näistä ovat muun muassa fyysisen aktiivisuuden huomioon ottaminen maankäyttöä ja ympäristöä suunniteltaessa. Politiikkakeinoihin kuuluu myös verotuksellinen ohjaus fyysistä aktiivisuutta ja terveellistä ravitsemusta sekä tupakoimattomuutta tukevaksi.

Sydäntautien ehkäisyn tulisi alkaa jo lapsuudessa. Yleisellä tasolla sydäntautien ehkäisyn suuret linjat ovat selvät – terveellinen ruokavalio ja riittävä fyysinen aktiivisuus sekä tupakoimattomuus luovat hyvän pohjan. Tehokkaaseen ehkäisyyn tarvitaan kuitenkin myös poliittista rohkeutta edistää terveellisiä valintoja ja ympäristöjä.

Visseren FLJ ym. 2021 ESC Guidelines on cardiovascular disease prevention in clinical practice. Developed by the Task Force for cardiovascular disease prevention in clinical practice with representatives of the European Society of Cardiology and 12 medical societies. With the special contribution of the European Association of Preventive Cardiology (EAPC). European Heart Journal (2021)42, 32273337

Kestävyyskunnon nousu ja tuho kardiometabolisen terveyden kuvaajana

Matala maksimaalinen hapenottokyky mainitaan usein yhtenä voimakkaimpana suurentuneen sydämen ja verisuonitautien sekä aineenvaihdunnan sairauksien riskitekijänä. Maksimaalinen hapenottokyky kuvaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kykyä kuljettaa happea liikunnan aikana työskenteleville lihaksille ja näiden lihasten kykyä käyttää happea energiantuotannossa. Tuoreen tutkimuksemme mukaan maksimaalinen hapenottokyky ei kuitenkaan ollut yhteydessä metabolisen oireyhtymän osatekijöihin ylipainoisilla tai lihavilla aikuisilla.

Tutkimuksessamme tarkasteltiin polkupyöräergometrillä toteutetun rasituskokeen aikana mitatun maksimaalisen hapenottokyvyn yhteyksiä metabolisen oireyhtymän osatekijöihin 55 ylipainoisella tai lihavalla aikuisella. Kehon rasvattomaan massaan suhteutettu maksimaalinen hapenottokyky ei ollut yhteydessä yhteenkään metabolisen oireyhtymän osatekijään. Korkeampi kehon kokonaismassaan suhteutettu maksimaalinen hapenottokyky puolestaan oli voimakkaasti yhteydessä matalampaan insuliinipitoisuuteen, vähäisempään insuliiniresistenssiin ja metabolisen oireyhtymän osatekijöiden kasautumiseen.

Nämä tulokset ovat samansuuntaisia kuin aikaisemmin lapsilla saamamme tulokset. Näyttää siltä, että kestävyyskunnon rooli varsinkin aineenvaihduntaan liittyvien sairauksien, kuten metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen, riskitekijänä on varsin vähäinen. Korkeampi kehon kokonaismaassaan suhteutettu kestävyyskunto oli myös näissä tutkimuksissa yhteydessä matalampaan insuliiniresistenssiin sekä vähäisempään metabolisen oireyhtymän osatekijöiden kasautumiseen.

Kestävyyskunnon suhteuttamisessa kehon kokoon on tärkeää eri kokoisten yksilöiden vertailun mahdollistamiseksi. Kehon kokonaismassa ei yleensä pysty tätä kehon koon vaikutusta poistamaan ja lisäksi kehon kokonaismassaan liittyy kehon rasvakudoksen sekoittava vaikutus. Kohonnut kehon rasvakudoksen määrä on hyvin tunnistettu riskitekijä aineenvaihdunnan sairauksille. Kehon rasvattomaan massaan suhteutettu kestävyyskunto antaa fysiologisesti todenmukaisemman kuvan hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminnasta ja kapasiteetista. Toisin kuin rasvakudos, lihasmassa keskeinen tekijä liikunnanaikaisessa energia-aineenvaihdunnassa ja sydämen iskutilavuuden ja sitä kautta maksimaalisen hapenottokyvyn selittäjänä. Lisäksi usein jo pelkän rasvattoman massan käyttäminen mahdollistaa eri kokoisten yksilöiden maksimaalisen hapenottokyvyn tasapuolisen vertailun.

Maksimaalinen hapenottokyvyn merkitystä aineenvaihdunnan sairauksien riskitekijänä on saatettu liioitella aikaisempien vuosikymmenten aikana. Maksimaalisen hapenottokyvyn todellisesta merkityksestä erilaisten sairauksien riskitekijänä tarvitaan edelleen lisää tietoa paremmilla ja fysiologisesti kestävillä menetelmillä. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka maksimaalinen hapenottokyky ei olisikaan merkittävä sairauksien riskiä ennustava tekijä, liikkuminen kannattaa aina.

Haapala EA, Sjöros T, Laine S, Garthwaite T, Kallio P, Saarenhovi M, Vähä-Ypyä H, Löyttyniemi E, Sievänen H, Houttu N, Laitinen K, Kalliokoski K, Knuuti J, Vasankari T, Heinonen IHA. Association between cardiorespiratory fitness and metabolic health in overweight and obese adults. Journal of Sports Medicine and Physical Fitness (hyväksytty julkaistavaksi)

Haapala EA, Wiklund P, Lintu N , Tompuri T, Väistö J, Finni T, Tarkka IM, Kemppainen T, Barker AR, Ekelund U, Brage S, Lakka TA. Cardiorespiratory Fitness, Physical Activity, and Insulin Resistance in Children. Medicine & Science in Sports & Exercise 2020;52:1144–1152.

Agbaje AO, Haapala EA, Lintu N, Viitasalo A, Barker AR, Takken T, Tompuri T, Lindi V, Lakka TA. Peak oxygen uptake cut-points to identify children at increased cardiometabolic risk – The PANIC Study. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports2019;29:16–24.

Luuston terveys luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa

Elämäntapatekijät selittävät 20–40 % luumassasta. Suurin osa luumassasta rakentuu lapsuuden ja nuoruuden aikana. Siksi luuston terveyttä edistävien elintapojen optimointi elämänkaaren alkupäässä on ensisijaisen tärkeää myös myöhemmän luunterveyden parantamiseksi ja osteoporoosiriskin vähentämiseksi. Kansainvälisen osteoporoosisäätiön tieteellisen julkilausuman mukaan luuliikunnan lisääminen ja kalsiumin ja D-vitamiinin riittävän saannin turvaaminen erityisesti lapsuuden ja nuoruuden aikana tukee luunterveyttä koko elämänkaaren ajan.

Weaverin ja työryhmän kokoaman katsauksessa käsiteltiin fyysisen aktiivisuuden ja ravitsemuksen merkitystä luunterveydelle. Nämä kaksi elämäntapatekijää valittiin siksi, että ne ovat pääasiallisia elämäntapatekijöitä, jotka vaikuttavat luuston terveyteen. Fyysinen aktiivisuus ja erityisesti ns. osteogeeninen liikunta, kuten loikkiminen, hyppiminen ja kinkkaaminen, edesauttaa luumassan kertymistä ja luun rakenteen muovautumista kestävämmäksi. Käytännössä interventioissa hyödynnettiin esimerkiksi tanssia, erilaisia urheilulajeja, pelejä ja leikkejä, jotka sisälsivät luuston kannalta riittävää kuormitusta.

Vaikka optimaalisen luuliikunnan määrästä, muodoista ja ajoituksesta suhteessa kypsymiseen kaivataan edelleen lisää tutkimusta, luu kaipaa dynaamista, vähintään kohtuullisista luustokuormitusta tarjoavaa lyhytkestoista ja vaihtelevaa liikkumista. Lasten ja nuorten tulisikin harrastaa vähintään kolmesti viikossa luustoa ja lihaksistoa kuormittavaa liikkumista. Tätä suositusta tukee interventiotutkimusten tulokset, joissa kolmesti viikossa toteutetulla, noin 100 kuormitusta yhden harjoituksen aikana sisältävällä liikuntainterventiolla, on saatu myönteisiä luustovaikutuksia.

Liikunnan lisäksi myös kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti tukee optimaalista luun kehittymistä. Myös maitotuotteet ovat tutkimusten mukaan hyödyllisiä luunterveyden parantamisessa. Muilla ravitsemukseen liittyvillä tekijöillä oli vähäinen tai epäselvä vaikutus luunterveyteen. Hedelmien ja vihannesten käytöllä saattaa olla myönteisiä luuvaikutuksia, mutta hiilihapotettujen virvoitusjuomien käyttö voi lisätä luun hajotusta, varsinkin ilman riittävää kalsiumin saantia.

Luuston terveyden kannalta lapsuus ja nuoruus ovat tärkeitä ajanjaksoja. Ilman riittävää ja monipuolista liikuntaa ja terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota, luusto ei kehity optimaalisesti lisäten riskiä osteoporoosille myöhemmin elämässä. On kuitenkin syytä muistaa, että liiallinen kuormitus voi altistaa myös rasitusmurtumille, joten samoin kuin kaikessa muussakin liikunnassa, kohtuus kaikessa.

Weaver CM, Gordon CM, Jaz KF, Kakwarf HJ, Lappe JM, Lewis R, O´Karma M, Wallace TC, Zemel BS. The National Osteoporosis Foundation’s position statement on peak bone mass development and lifestyle factors: a systematic review and implementation recommendations. Osteoporosis International 2016;27:1281–1386.

HOT OFF THE PRESS: Terveellinen 24 tuntia sisältää liikkumista, vähän ruutuaikaa ja sopivasti unta

Koska vuorokaudessa on 24 tuntia, ei terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ole samantekevää, mihin nuo tunnit käyttää. 24 tunnin liikumisen suositusten mukaan lasten tulisi liikkua reippaasti vähintään tunti päivässä, viettää ruuduillaan alle kaksi tuntia päivässä ja nukkua 9-11 tuntia yössä. Tuoreen tutkimuksemme mukaan lapsilla, jotka noudattivat näitä suosituksia, oli terveempi kardiometabolinen riskiprofiili kuin muilla lapsilla.

Leppäsen ja kumppaneiden tutkimuksessa tarkasteltiin 24 tunnin suositusten täyttymisen muutoksia sekä yhteyksiä kardiometaboliseen riskiin kahden vuoden seurannan aikana alakouluikäisillä lapsilla. Tutkimuksen alkutilanteessa, lasten ollessa 6-8-vuotiaita, 53 % lapsista täytti kaikki kolme suositusta, mutta kahden vuoden seurannassa vain 30 %. Alkutilanteessa paremmin suosituksiin yltäneet lapset saavuttivat suositukset paremmin myös kahden vuoden seurannassa. Pitkittäisanalyyseissä lapsilla, jotka täyttivät joko liikkumisen suositukset tai liikkumisen suositukset yhdessä ruutuaika- tai nukkumissuositusten kanssa, oli matalampi kardiometaboliseen kokonaisriski, insuliinitasot ja vyötärönympärys. Näiden lisäksi poikkileikkausanalyyseissä havaittiin vastaavat yhteydet matalampaan diastoliseen verenpaineeseen ja korkeampaan HDL-kolesteroliin.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että kaikki yhteydet hävisivät kun kehon rasvaprosentti vakioitiin. Kehon rasvakudoksen muutokset hyvien elintapojen seurauksena voivat selittää miksi suositusten täyttäminen oli yhteydessä parempaan terveyteen. Toisaalta voi myös olla, että suurempi kehon rasvakudoksen määrä heikentää suositusten saavuttamista. Tulosten perusteella kehon rasvakudoksen rooli kardiometabolisessa terveydessä on joka tapauksessa merkittävä jo lapsuudessa.

Kardiometabolisen terveyden kannalta terveellinen vuorokausi sisältää liikkumista, vähän ruutuaikaa ja paikoillaanoloa sekä riittävästi unta. Tässä tutkimuksessa erityisesti liikunnan merkitys korostui. On kuitenkin hyvä muistaa, että suositukset ovat aina kompromisseja ja perustuvat senhetkiseen parhaaseen ymmärrykseen. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa ei havaittu eroa kardiometabolisessa terveydessä pelkästään ruutuaikasuositusten täyttäneiden ja suosituksia enemmän ruutuja käyttäneiden välillä. On kuitenkin mahdollista, että runsaampi määrä ruutuaikaa varsinkin yhdessä vähäisen reippaan liikunnan kanssa, voi olla erityisen epäedullista kardiometaboliselle terveydelle lapsuudesta alkaen.

Leppänen MH, Haapala EA, Väistö J, EKelund U, Brage S, Kilpeläinen TO, Lakka TA. Longitudinal and cross-sectional associations of adherence to 24-hour movement guidelines with cardiometabolic risk. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 2021

Avoin luokkatila voi tukea koulusitoutuneisuutta, mutta oppituntien aikainen liikunta ei

Teksti: Jani Hartikainen, LitM, väitöskirjatutkija, liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. jani.p.hartikainen@jyu.fi; +358406260393; Twitter: @JpHartikainen

Viimeisimmän perusopetuksen opetussuunnitelman myötä perinteisiä luokkahuoneita on korvattu yhä enemmän avoimilla ja joustavilla tila- ja kalusteratkaisuilla. Näiden tila- ja kalusteratkaisujen ajatellaan tukevan itseohjautuvaa oppimista, oppilaiden välistä vuorovaikutusta, yhteistyötä sekä tukevan fyysisesti aktiivista koulupäivää. Näin avoimet tilat voivat tukea oppilaiden sitoutumista koulunkäyntiä kohtaan. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan avoimet tilat olivat yhteydessä parempaan koulusitoutumiseen, mutta oppituntien aikainen fyysinen aktiivisuus ei.

Hartikaisen ja kumppaneiden tutkimuksessa mukaan avoimet tilat olivat yhteydessä parempaan emotionaalisen sitoutumisen mittarina käytettyyn asenteeseen koulunkäyntiä kohtaan, joka oli puolestaan yhteydessä behavioraalisen sitoutumisen mittarina käytettyyn itsearvioituun tehtäväsuuntautuneiseen käyttäytymiseen. Avoimien tilojen ollessa suunniteltuja tukemaan oppilaiden välistä yhteistyötä ja itsesäänneltyä oppimista, voidaan olettaa, että nämä tilat tukevat myös emotionaalista sitoutumista, mikä näkyy positiivisena asenteena koulunkäyntiä kohtaan. Koska koulusitoutuneisuuden eri ulottuvuudet ovat keskinäisesti yhteydessä toisissaan voi parempi emotionaalinen sitoutuminen parantaa myös behavioraalista sitoutumista.

Kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ei ollut yhteydessä kumpaankaan koulusitoutumisen mittariin. Aiemmissa tutkimuksissa havaitut yhteydet fyysisen aktiivisuuden ja koulusitoutuneisuuden välillä voivat liittyä fyysisen aktiivisuuden määrän sijasta enemmänkin fyysisesti aktiivisiin taukoihin tai fyysisesti aktiivisiin opetusmenetelmiin. On mahdollista, että erilaiset liikuntamuodot ja intensiteetit voivat olla hyödyllisiä koulusitoutuneisuuden eri ulottuvuuksille.

Yllättävää tuloksissa oli, että oppilaiden fyysinen aktiivisuus oli avoimissa tiloissa vähäisempää kuin perinteisissä luokkatiloissa. Näyttää siis siltä, että fyysinen ympäristö ei itsessään lisää fyysistä aktiivisuutta ja voikin olla, että opettajien täytyy rajoittaa oppilaiden liikkumista avoimissa ympäristöissä. Avoimiin tilojen käyttöön liittyy haasteita, sillä opettajat tasapainoilevat esimerkiksi liikkumisen vapauden ja työrauhan välillä oppilaiden määrän ollessa näissä avoimissa tiloissa tyypillisesti suurempi kuin perinteisissä luokkatiloissa. Avoimiin tilojen käyttöön liittyvien haasteiden lisäksi myös opettajien henkilökohtaiset valmiudet tukea fyysisesti aktiivista koulupäivää sekä henkilökohtaiset näkemykset fyysisen aktiivisuuden tärkeydestä vaikuttavat siihen, miten paljon opettajat mahdollistavat oppituntien aikaista fyysistä aktiivisuutta.

Vaikka tässä tutkimuksessa mitatun fyysisen aktiivisuuden osalta ei havaittu yhteyttä koulusitoutuneisuuteen, rohkaisemme edelleen opettajia hyödyntämään fyysisesti aktiivisia opetusmenetelmiä ja fyysisesti aktiivisia taukoja opetuksessaan. Tulevaisuudessa tarvitsemme pitkittäisaineistoilla toteutettavia tutkimuksia, joissa selvitetään avoimien tilaratkaisuiden ja oppituntien aikaisen fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä koulusitoutuneisuuden behavioraaliseen, emotionaaliseen ja kognitiivisiin ulottuvuuksiin samanaikaisesti. Lisäksi opettajien toiminnan vaikutuksia oppilaiden oppituntien aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen erilaisissa luokkatiloissa tulisi selvittää.

Hartikainen J, Poikkeus A-M, Haapala EA, Sääkslahti A, Finni T. Associations of Classroom Design and Classroom-Based Physical Activity with Behavioral and Emotional Engagement among Primary School Students. Sustainability. 2021; 13(14):8116.

Tutkimuksessa mukana olleiden koulujen eroja luokkatiloissa. Kuva: Hartikainen J, Poikkeus A-M, Haapala EA, Sääkslahti A, Finni T. Associations of Classroom Design and Classroom-Based Physical Activity with Behavioral and Emotional Engagement among Primary School Students. *Sustainability*. 2021; 13(14):8116.

Liikunnan lisääntyminen ei näy lasten ja nuorten koulumenestyksessä

Liikunta vaikuttaa myönteisesti koko elimistöön, eivätkä aivot ole poikkeus. Sen vuoksi liikunnan on ajateltu parantavan myös lasten ja nuorten koulumenestystä. Nyt julkaistussa espanjalaistutkimuksessa liikunnan muutoksella kahden vuoden seurannan aikana ei kuitenkaan ollut selvää yhteyttä koulumenestyksen.

Lisäksi Muntaner-Mas ja kumppanit havaitsivat, että lapset ja nuoret, jotka kuuluivat liikunnan kokonaismäärän suhteen toiseksi matalimpaan neljännekseen tutkimuksen alkutilanteessa, saivat korkeampi arvosanoja kaksi vuotta myöhemmin kuin vähiten ja eniten liikkuvat. Näiden tulosten valossa tutkijat pohtivat, että enemmän ei välttämättä aina ole parempi, varsinkaan koulumenestyksen kannalta. Myös joidenkin aikaisempien poikkileikkaustutkimustenkin mukaan (esim. Syväoja ym.) sekä kaikista vähiten että kaikista eniten liikkuvat saavat heikompia arvosanoja kuin keskimääräisempiä määriä liikkuvat. Näiden havaintojen lisäksi tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että kevyen liikkumisen lisääminen johonkin rajaan saakka saattaisi olla yhteydessä parempaan koulumenestykseen. Tutkijoiden mukaan tästä tarvitaan lisää tietoa. Kevyt liikkuminen saattaa pitää sisällään monia eri tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti koulumenestykseen. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi sosiaaliset suhteet tai motorisesti ja kognitiivisesti haastava liikkuminen. Toisaalta on myös mahdollista, että kevyellä liikunnalla itsellään on suoria myönteisiä vaikutuksia oppimisen taustalla vaikuttaviin prosesseihin, kuten tarkkaavaisuuteen ja muistiin.

Tutkimukseen osallistui 1046 iältään 6–18-vuotiasta (keskimäärin 10 vuotta) espanjalaista lasta ja nuorta. Liikuntaa mitattiin kiihtyvyysmittareilla ja koulumenestystä opettajien antamien arvosanojen avulla. Tilastollisissa analyyseissä otettiin huomioon monia tekijöitä, kuten perheen sosioekonominen tausta ja fyysinen kunto, jotka voisivat vaikuttaa tuloksiin.

Vaikka liikunta on tärkeää lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa, optimaalisesta liikunnan määrästä, intensiteetistä tai tyypistä ei ole vielä varmuutta. Joidenkin tutkimusten mukaan reipas ja rasittava liikunta on tärkeämpää koulumenestyksen kannalta kuin kevyempi liikunta, mutta kaikki tutkimukset eivät tue tätä ajatusta. Lisäksi motorisesti ja kognitiivisesti haastava liikunta voi olla tehokkaampaa kuin yksinkertaisempi aerobinen liikunta. Yksiselitteistä ohjetta liikunnan annostelusta koulumenestyksen parantamiseksi ei siis voi antaa. Yhteenvetona voidaan kuitenkin sanoa, että kaikista vähiten liikkuvien lasten ja nuorten saaminen liikkeelle on hyödyllistä myös koulumenestyksen valossa.

Muntaner-Mas A, Martinez-Gomez D, Castro-Pinero J, Fernandez-Santos J, Salmon J, Veiga OL, Esteban-Cornejo I. Objectively measured physical activity and academic performance in school-aged youth: The UP&DOWN longitudinal study. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 2021

Syväoja HJ, Kantomaa MT, Ahonen T, Hakonen H, Kankaanpää A, Tammelin TH. Physical activity, sedentary behavior, and academic performance in Finnish children. Medicine & Science in Sports & Exercise 2013;45:2098–2104.

Motoriset taidot ovat positiivisesti yhteydessä nuorten matemaattiseen osaamiseen

Motorisesti taitavien ja lihaskunnoltaan parempien nuorten matemaattiset taidot ovat paremmalla tasolla kuin motoriikaltaan heikompien ja huonokuntoisempien nuorten. Näitä yhteyksiä näyttäisi selittävän motorisesti taitavien ja parempikuntoisten nuorten parempi työmuisti.

Syväojan ja työtoverien tutkimuksessa tarkasteltiin motoristen taitojen, lihaskunnon, kestävyyskunnon ja liikunnan yhteyksiä matemaattiseen osaamiseen 311:lla iältään 12–17-vuotiaalla nuorella. Erityisesti he olivat kiinnostuneita siitä, välittävätkö kognitiiviset toiminnot näitä yhteyksiä.

Motorisilla taidoilla oli epäsuora positiivinen yhteys matemaattiseen osaamiseen sekä tytöillä että pojilla. Tilastollisissa analyyseissä osoitettiin, että tämä positiivinen yhteys matemaattisiin taitoihin kulki paremman työmuistin kautta. Tytöillä havaittiin myös samankaltainen, työmuistin välittämä, positiivinen yhteys lihaskunnon ja matemaattisen osaamisen välillä.

Hyvä kestävyyskunto on usein yhdistetty parempaan kognitiiviseen toimintakykyyn sekä koulumenestykseen. Myös tässä tutkimuksessa viivajuoksutestillä arvioitu kestävyyskunto oli positiivisesti yhteydessä matemaattiseen osaamisen. Toisin kuin motoristen taitojen ja lihaskunnon yhteyksien osalta, kestävyyskunnon ja matemaattisten taitojen yhteys ei välittynyt kognitiivisten toimintojen kautta.

Liikunnan osalta tulokset olivat mielenkiintoisia, sillä nuorten itseraportoima liikunta-aktiivisuus oli positiivisesti yhteydessä matemaattiseen osaamiseen työmuistin kautta, mutta kiihtyvyysmittarilla mitattu liikkuminen ei ollut yhteydessä matemaattiseen osaamiseen. Liikunnan osalta tulokset ovat samankaltaisia aikaisemmin raportoitujen tulosten kanssa. Erot tuloksissa eri mittausmenetelmien välillä saattaa johtua siitä, että itseraportoitu liikkuminen on kokonaisuus, johon vaikuttaa monet eri tekijät kuten nuoren oma kokemus itsestään liikkujana, kyky hahmottaa omaa liikkumistaan, liikkumisen eri kontekstien ja tyyppien raportoiminen. Mittarilla mitattu liikunta puolestaan kuvaa suurimmaksi osaksi jatkuvaa, kävelen tai juosten tapahtuvaa liikkumista ilman, että motoristesti haastavat tai sosiaalisia kontakteja sisältävä liikkuminen tulee esiin. Nämä erot eri mittareiden välillä voivat ainakin osin selittää myös eroavaiset yhteydet tässä tutkimuksessa.

Motorisilla taidoilla, lihaskunnolla, kognitiivisilla toiminnoilla ja matemaattisella osaamisella näyttää olevan toisiinsa kietoutuneet yhteydet myös nuoruudessa. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, parantaako motorinen- tai lihaskuntoharjoittelu kognitiivisia toimintoja ja matemaattisia taitoja. Motorisilla taidoilla, lihaskunnolla ja kestävyyskunnolla saattaa myös olla erilaisia vaikutusmekanismeja ja -väyliä, jotka selittävät niiden yhteyksiä matemaattiseen osaamiseen. Kaiken kaikkiaan varhaislapsuudesta saakka harrastettu monipuolinen liikunta, joka auttaa kehittämään motorisia taitoja, lihaskuntoa kuin kestävyyskuntoa, voi tukea myös koulumenestystä ja matemaattisten taitojen kehittymistä.

Syväoja HJ, Kankaanpää A, Hakonen H, Inkinen V, Kulmala J, Joensuu L, Räsänen P, Hillman CH, Tammelin TH. How physical activity, fitness and motor skills contribute to math performance: Working memory as a mediating factor. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 2021.

Sydäntautien ehkäisyn aloittamisessa ei alaikärajaa

Verenkiertoelimistön sairauksien ennaltaehkäisy on yksi terveydenedistämishankkeiden keskeisimpiä tavoitteita ympäri maailmaa – mutta koska verenkiertoelimistön sairauksien ennaltaehkäisy tulisi aloittaa? D’Ascenci ja työtovereineen pitää katsauksessaan tärkeänä ensinnäkin äidin raskaudenaikaista liikuntaa ja tupakoimattomuutta, raskausdiabeteksen ehkäisyä ja vauvaiän imetystä. Näiden lisäksi lapsuuden runsas reipas ja rasittava fyysinen aktiivisuus ja terveellinen ruokavalio muodostavat hyvän pohjan verenkiertoelimistön terveydelle lapsuudesta saakka.

Ihanteellinen sydämen ja verenkiertoelimistön terveyden indeksi näyttäisi myös ennustavan pienempää kohonneen verenpaineen, metabolisen oireyhtymän ja veren rasvahappojen epäsuotuisan koostumuksen (dyslipidemia) riskiä sekä vähentävän valtimoiden seinämien paksuuntumista. Indeksin osatekijöitä ovat normaalipainoisuus, fyysisen aktiiviuuden suositusten täyttämisen, terveellisen ruokavalion, tupakoimattomuuden sekä normaalin verenpaine-, kolesteroli- ja glukoositason, Elintapojen kokonaisuus voikin olla tärkein tekijä verenkiertoelimistön terveyden ylläpitämisessä yksittäisten elintapojen sijaan.

Katsauksen tarkoituksena oli koota synteesi raskaudenaikaisten ja syntymänjälkeisten elintapoihin liittyvien riskitekijöiden roolia sydämen ja verenkiertoelimistön terveydessä elämänkaaren aikana. Sen kirjallisuushaku ei kuitenkaan ollut systemaattinen, joten tulosten kattavuus ja tutkimusnäytön edustavuus jäävät vajavaisiksi. Tulokset antavat kuitenkin hyvän yleiskuvan toimista, joilla lasten ja nuorten sydänterveyttä voidaan tukea.

Sydäntautien ennaltaehkäisyllä ei ole alaikärajaa. Jo lasta odottavien äitien kannustaminen liikuntaan ja muihin terveellisiin elintapoihin muodostaa hyvän pohjan sydänterveyden edistämiselle. Terveellisten elintapojen jatkaminen syntymän jälkeen vähentää myös elämänaikaista altistumista verenkiertoelimistön sairauksien riskitekijöille ja voi ehkäistä tai ainakin siirtää kliinisesti merkittävien tautikuvien puhkeamisen.

D’Ascenci F, Sciaccaluga C, Cameli M, Cecere A, Ciccone MM, Di Francesco S, Ganau A, Imbalzano E, Liga R, Palermo P, Palmiero P, Parati G, Pedrinelli R, Scicchitano P, Zito A, Mattioli AV. When should cardiovascular prevention begin? The importance of antenatal, perinatal and primordial prevention. European Journal of Preventive Cardiology 2021;28(4):361‒369.

Liikkumisen lisääminen ja paikoillaanolon vähentäminen edistää nuorten mielenterveyttä

Liikunnan lisääminen ja paikoillaanolon vähentäminen voi edistää nuorten mielenterveyttä. Liikunnan ja paikoillaanolon merkitys lasten mielenterveyteen puolestaan ei ollut selvä. Havainnoivat tutkimuksen tukevat myös käsitystä, että liikkumisen lisääminen ja paikoillaanolon vähentäminen edistää sekä lapsen että nuorten mielenterveyttä.

Rodriguez-Ayllon ja työtoverien järjestelmälliseen katsaukseen sisällytettiin yhteensä 114 tutkimusta, joista neljä oli satunnaistettuja ja kontrolloituja interventiotutkimuksia, 14 satunnaistamattomia, mutta kontrolloituja interventioita, 28 pitkittäistutkimusta ja 68 poikkileikkaustutkimusta.

Interventiotutkimusten synteesin mukaan liikunnalla oli pieni positiivinen vaikutus mielenterveyteen, kuten vähentyneisiin ahdistus- ja masennusoireisiin sekä positiivisiin affekteihin. Lisäksi vähintään tunnin mittaiset liikuntatuokiot intervention aikana aikaansaivat suuremmat vaikutukset kuin alle tunnin mittaiset liikuntatuokiot. Liikkumisen ja mielenterveyden väliset positiiviset yhteydet olivat havaittavissa myös korrelatiivisissa tutkimuksissa. Runsas paikoillaanolo puolestaan oli yhteydessä suurempaan masennusoireiden riskiin ja vähäisempään elämäntyytyväisyyteen. Ei kuitenkaan voida sanoa, johtuiko yhteys siitä, että paikoillaanolo heikentää mielen hyvinvointia vai siitä, että mielenterveyden haasteet lisäävät paikoillaanoloa.

Tutkimuksessa ei varsinaisesti tutkittu, millaista liikkumista tulisi harrastaa mielenterveyden tukemiseksi. Katsaukseen sisällytettyjen, positiivisia tuloksia raportoineiden, yksittäisten tutkimusten liikuntatarjontaan kuului kuitenkin monipuolisesti eri liikkumisen muotoja, kuten aerobinen liikkuminen, voimaharjoittelu, jalkapallo, tai chi ja jooga. Eri liikunnan muotojen lisäksi on myös mahdollista, että liikkumisen kontekstilla on merkitystä, millaisia vaikutuksia sillä on mielenterveyteen. Esimerkiksi esteettisten lajien harrastajat kokevat enemmän kielteisiä ajatuksia omasta kehostaan kuin ei-esteettisten lajien harrastajat. Myös joukkuelajit saattavat tukea mielenterveyttä eri tavoin kuin yksilölajit. Toisaalta erityyppisten liikkumisen muotojen vaikutuksesta mielenterveyteen lapsilla ja nuorilla tarvitaan tutkimusta tarvitaan lisää. Esimerkiksi luontoliikunta voi olla tehokasta mielenterveyden edistämisessä, mutta tutkimusnäyttöä tarvitaan lisää.

Kokonaisuudessaan fyysisellä aktiivisuudella kuitenkin näyttäisi olevan myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten mielenterveyteen ja monipuolinen ja mielekäs liikkuminen tulisi mahdollistaa kaikille lapsille ja nuorille. Pienikin myönteinen vaikutus voi olla merkittävä, koska yleisesti terveillä lapsilla ja nuorilla vaikutusten ei voi olettaakaan olevan kovin suuria. Myös mielenterveyden ylläpito ja heikkenemisen ehkäisy ovat myös tärkeitä. On kuitenkin huomioitava, että huonosti suunnitellut interventiot voivat jopa heikentää mielenterveyttä.

Rodriguez-Ayllon M, Cadenas-Sánchez C, Estévez-López F, Muñoz NE, Mora-Gonzalez J, Jairo H. Migueles, Molina-García P, Henriksson H, Mena-Molina A, Martínez-Vizcaíno V, Catena A, Löf M, Erickson KI, Lubans DR, Ortega FB, Esteban-Cornejo I. Role of Physical Activity and Sedentary Behavior in the Mental Health of Preschoolers, Children and Adolescents: A Systematic Review and Meta-Analysis. Sports Medicine 2019;49:1383–1410.

Hyväkuntoisten lasten ja nuorten mielikin voi hyvin

Mielenterveyden ongelmat koskettavat myös lapsia ja nuoria. Fyysisen kunnon tiedetään ennustavan monien kansansairauksien, kuten sepelvaltimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen, vaaraa jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Nyt Cadenas-Sanchez ja työtoverit havaitsivat hyväkuntoisten lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin olevan parempi kuin huonompikuntoisilla lapsilla ja nuorilla.

Cadenas-Sanchezin ja kumppaneiden tutkimuksessa havaittiin, että parempi kestävyyskunto sekä lihaskunto olivat yhteydessä parempaan itsetuntoon ja minäkuvaan. Lisäksi kestävyyskunnolla oli myönteisiä yhteyksiä masennusoireisiin ja lihaskunnolla ahdistuneisuuteen. Näiden lisäksi ketterämmillä lapsilla ja nuorilla oli parempi itsetunto. Kestävyyskunnon parantuminen liikuntaintervention seurauksena saattaa myös vaikuttaa positiivisesti minäkuvaan ja masennusoireisiin. Kokonaisuudessaan kestävyyskunnolla näyttäisi olevan muita fyysisen kunnon osatekijöitä vahvempi yhteys mielen hyvinvointiin.

Järjestelmälliseen katsaukseen hyväksyttiin yhteensä 58 alkuperäistutkimusta, joista 52 oli poikkileikkaustutkimuksia, neljä pitkittäistutkimuksia ja neljä interventiotutkimuksia. Yhteensä sisällytettyihin tutkimuksiin osallistui yli 20 000 lasta ja nuorta. Mielen hyvinvointia oli katsaukseen sisällytetyissä tutkimuksissa tarkasteltu itsetunnon, minäkuvan, hyvinvoinnin, onnellisuuden, optimismin, masennuksen, ahdistuksen sekä negatiivisen ja positiivisen affektiivisuuden avulla.

Vaikka katsauksen mukaan fyysisen kunnon ja mielen hyvinvoinnin välisten yhteyksien voimakkuus vaihtelee pienestä keskisuureen, fyysinen kunto näyttäisi olevan yksi tekijä, joka voi vaikuttaa lasten ja nuorten mielenterveyteen. Nyt havaitut fyysisen kunnon ja mielenterveyden yhteydet saattavat selittyä liikunnan myönteisillä vaikutuksilla mielenterveyden kannalta keskeisiin aivojen rakenteisiin tai liikuntaan liittyvillä mielenterveyttä tukevilla sosiaalisilla tai psykologisilla vaikutuksilla. Tulevaisuudessa voikin olla hyvä pyrkiä identifioimaan huonokuntoiset lapset ja nuoret ja tarjota heille mahdollisuus mielen hyvinvointia ja fyysisen kunnon kehittymistä tukevaan liikkumiseen.

Cadenas-Sanchez C, Mena-Molina A, Torres-Lopes LV, Migueles JH, Rodriguez-Ayllon M, Lubans DR, Ortega FB. Healthier Minds in Fitter Bodies: A Systematic Review and Meta-Analysis of the Association between Physical Fitness and Mental Health in Youth. Sports Medicine 2021.

Voimaharjoittelu tukee lasten ja nuorten fyysisen kunnon kehittymistä

Voimaharjoittelulla voidaan edistää esimerkiksi sydämen ja verenkiertoelimistön ja luuston terveyttä. Lisäksi Lesinski ym. ovat osoittaneet voimaharjoittelun edistävän myös lasten ja nuorten fyysistä kuntoa ja toimintakykyä.

Voimaharjoittelu paransi voimatasoja, lihaksen voimatuottonopeutta, nopeutta, ketteryyttä ja suunnanmuutosnopeutta, heittämistä sekä lajispesifisistä suorituskykyä. Tulosten perusteella on mahdollista, että biologinen ikä vaikuttaa siihen, millaisia vaikutuksia voimaharjoittelulla on. Todennäköistä onkin, että samanlaisella harjoittelulla ei saada samanlaisia vaikutuksia biologiselta iältään eroavilla lapsilla ja nuorilla, vaan harjoittelumuotoja on syytä muovata biologisen iän mukaan.

Lesinskin ym. toteuttivat tutkimuksensa järjestelmällisten katsausten ja meta-analyysien ”sateenvarjokatsauksena”. Aikaisempien järjestelmällisten katsausten ja meta-analyysien yhdistäminen tällä tavoin vähentää esimerkiksi katsauksissa käytettyjen tietokantojen, hakutermien, mukaanottokriteerien ja analysointimenetelmien vaikutusta katsauksen tuloksiin. Tähän katsausten katsaukseen ja meta-analyysiin sisällytettiin yhteensä 14 aikaisempaa 1996–2019 julkaistua meta-analyysitutkimusta. Tutkijoiden mukaan tähän tutkikseen sisällytettyjen katsausten laatu oli välttävä, joten tutkimusnäytön laatu ei ole edelleenkään paras mahdollinen.

Fyysinen kunto ja fyysinen toimintakyky ovat välttämättömiä arjen toiminnoissa, liikunnassa ja urheilussa. Vaikka voimaharjoittelusta liikkuu edelleen väärinkäsityksiä, oikein toteutettu voimaharjoittelu auttaa lapsia ja nuoria saavuttamaan täyden potentiaalinsa niin arjessa kuin urheilukentällä.

Lesinski M, Herz M, Schmelcher A, Granacher U. Effects of Resistance Training on Physical Fitness in Healthy Children and Adolescents: An Umbrella Review. Sports Medicine 2020:50;1901-1928.