Lihaskunto ennustaa lasten ja nuorten terveyttä

Lihaskunto on keskeinen osa lasten ja nuorten fyysistä toimintakykyä, sillä riittävää lihasvoimaa tarvitaan kaikessa liikkumisessa ja lihasvoima yhdessä motoristen taitojen kanssa muodostaa pohjan fyysisesti aktiiviselle elämäntavalle. Hyvä lihaskunto on myös yhdistetty parempaan terveyteen poikkileikkaustutkimuksissa ja lisäksi Garcia-Hermoso ym. ovat osoittaneet, että parempi lihaskunto myös ennustaa tulevaa terveyttä.

Tutkimuksessa osoitettiin, että lihaskunnoltaan paremmilla lapsilla ja nuorilla oli matalampi kehon rasvapitoisuus ja painoindeksi, suotuisampi kardiometabolisten sairauksien riskitekijöiden profiili sekä parempi luunterveys kuin heikommilla lapsilla. Selkäkipuihin lihaskunnolla ei sen sijaan ollut selkeää yhteyttä.  

Järjestelmälliseen katsaukseen hyväksyttiin 30 tutkimusta, jossa tarkasteltiin lihaskunnon yhteyttä tulevaan terveyteen 3-18-vuotailla lapsilla ja nuorilla. Näistä 26 soveltui tehtyyn meta-analyysiin. Tutkijat itse nostivat esiin joitain heikkouksia, jonka vuoksi tämänkin järjestelmällisen katsauksen tuloksia tulee tarkastella harkiten. Sekä lihaskunnon että terveyteen liittyvät muuttujat ovat hyvin moninaisia ja seuranta-aika on vaihdellut 1-25 vuoden välillä. Lisäksi mahdollisia sekoittavia tekijöitä, kuten kypsyystasoa tai kehon rasvapitoisuutta, ei ole aina pystytty ottamaan huomioon.

Aikaisempien tutkimusten puutteista huolimatta tutkimuksen kansanterveydellinen viesti on selvä. Lihaskuntoa tulisi kehittää läpi lapsuuden ja nuoruuden kardiometabolisen ja luuston terveyden tukemiseksi. Lisäksi lihaskunnoltaan heikot lapset ja nuoret olisi syytä pystyä tunnistamaan mahdollisimman varhain. Aikainen tunnistaminen mahdollistaa sopivien interventioiden käynnistämisen ja kroonisten sairauksien vaaraan puuttumisen hyvissä ajoin.  

Garcia-Hermoso A, Ramirez-Campillo R, Izquierdo M. An Is Muscular Fitness Associated with Future Health Benefits in Children and Adolescents? A Systematic Review and Meta-Analysis of Longitudinal Studies. Sports Medicine 2019;49:1079-1094.

Ovatko lapset ja nuoret huonokuntoisempia kuin ennen?

Lasten ja nuorten kunto herättää suuria tunteita ja yleinen käsitys niin mediassa kuin kansan keskuudessa tuntuu olevan, että tämän päivän lapset ovat huonomassa kunnossa kuin lapset pari sukupolvea sitten. Tuoreen järjestelmällisen katsauksen mukaan lasten ja nuorten kestävyyskunto onkin heikentynyt 1980-luvun puolivälistä saakka, mutta samaan aikaan lihasvoima ja nopeus ovat jopa parantuneet.

Fuhnerin ja työtovereiden tutkimuksessa kestävyyskunto parani vuoteen 1986 asti, jonka jälkeen se heikkeni aina vuoteen 2010–2012 saakka, heikentymisen ollessa suurempaa pojilla kuin tytöillä. Kestävyyskuntotasoissa havaittiin myös jotain myönteistä – kestävyyskunnon lasku on hidastunut ja jopa lievästä kestävyyskuntotasojen parantumisesta on viitteitä. Matkaa 1980-luvun tasolle on kuitenkin vielä melkoisesti. Samanlaista heikentymistä ei havaittu lihasvoimassa tai nopeudessa. Lapset ja nuoret näyttävät olevan jopa hivenen voimakkaampia ja nopeampia kuin ennen. Toisaalta myös räjähtävä voima on heikentynyt, joten tulokset lihasvoiman osalta eivät ole aivan yhtenäisiä.

Tutkimus perustui järjestelmälliseen kirjallisuushakuun, jonka perusteella 22 tutkimusraporttia sisällytettiin katsaukseen. Katsauksessa otettiin huomioon tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimukset joko englannin tai saksan kielellä. Siksi esimerkiksi jotkin kansalliset raportit eivät päätyneet tähän tutkimukseen. Lisäksi ei voida sanoa, johtuuko lihasvoiman ja nopeuden positiivinen trendi esimerkiksi murrosiän aikaistumisesta vai lasten ja nuorten liikuntatottumusten muutoksesta.

Kestävyyskunto on heikentynyt merkittävästi viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana, mutta lasten ja nuorten ylipainon lisääntyminen selittää ison osan kestävyyskunnon laskusta. Kestävyyskunnon heikentymisestä huolimatta lasten ja nuorten ei voida yksiselitteisesti sanoa olevan huonommassa kunnossa kuin ennen. Liikunnan edistämishankkeiden tulisi joka tapauksessa pyrkiä edistämään monipuolisesti lasten liikkumista kestävyyskunnon, lihasvoiman ja motoristen taitojen parantamiseksi sekä ylipainon ehkäisemiseksi.

Fuhner T, Kliegl R, Arntz F, Kriemler S, Granacher U. An Update on Secular Trends in Physical Fitness of Children and Adolescents from 1972 to 2015: A Systematic Review. Sports Medicine 2021;51:303-320.

Covid-19 -rajoitukset söivät lasten ja nuorten fyysisen kunnon

Teksti julkaistu aikaisemmin Liikunta & Tiede -lehdessä 2021.

Covid-19 -pandemiaan liittyvät rajoitukset ovat keskeyttäneet kokonaan tai muuttaneet lasten ja nuorten liikunta- ja urheiluharrastuksia. Näiden toimien vaikutuksista lasten ja nuorten fyysiseen kuntoon ei kuitenkaan ole ollut kattavaa tietoa. Nyt sekä Jurakin ja työtoverien että Wahl-Alexahnderin ja Camicin tutkimusten perusteella lasten ja nuorten fyysinen kunto oli heikentynyt huomattavasti pandemiarajoitusten aikana. Lisäksi Jurakin ryhmän tutkimuksen mukaan fyysisen kunnon lasku oli suurin 30-vuotisen mittaushistorian aikana.

Jurakin ja työtovereineen raportoi Slovenian kansallisen fyysisen kunnon seurantajärjestelmän trendejä vuodesta 1989 aina kesään 2020. Pitkän laskevan trendin jälkeen, vuodesta 2011 lasten ja nuorten fyysinen kunto nousi koronapandemiaan saakka. Yhteiskunnan kaksikuukautisen sulkutilan seurauksena poikien fyysinen kunto romahti matalammaksi kuin kertaakaan mittaushistoriassa, ja tyttöjenkin kunto oli matalin sitten vuoden 1992. Wahl-Alexahnder ja Camic puolestaan havaitsivat, että 11‒15 viikon etäopetus kasvatti lasten ja nuorten painoindeksiä, heikensi kestävyyssuorituskykyä ja ylä- ja keskivartalon lihasvoimaa.  

Vaikka Jurakin ja työtovereiden tutkimuksen tulokset perustuvat kansallisen seurantajärjestelmän alustaviin tuloksiin, mukana oli jo tässä vaiheessa 20 000 lasta ja nuorta.  Wahl-Alexahnderin ja Camicin tutkimusjoukkona oli 264 lasta ja nuorta.

Lasten ja nuorten elimistö kohtaa verrattain joustavasti ympäristön haasteet, kuten fyysisen aktiivisuuden vähentymisen. Raportoidut tulokset ovat kuitenkin huolestuttavia. Jo verrattain lyhyt eristäytyminen ja fyysisen aktiivisuuden väheneminen voi heikentää merkittävästi fyysistä kuntoa ja toimintakykyä. Huono fyysinen kunto on keskeinen kansansairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, vaaratekijä jo lapsuudessa. Lisäksi huonokuntoisuus jatkuu usein aikuisikään saakka. Näiden tulosten perusteella rajoitustoimenpiteiden kohdistamista lapsiin ja nuoriin tulisi harkita huolellisesti.

Jurak G, Morrison SA, Kovac M, Leskosek B, Sember V, Strel J, Starc G. A COVID-19 Crisis in Child Physical Fitness: Creating a Barometric Tool of Public Health Engagement for the Republic of Slovenia. Frontiers in Public Health 2021. https://doi.org/10.3389/fpubh.2021.644235

Wahl-Alexander Z & Camic CL. Impact of COVID-19 on School-Aged Male and Female Health-Related Fitness Markers. Pediatric Exercise Science 2021;33(2):61-64.

Fyysinen suorituskyky ei näy lasten ja nuorten selkäkivuissa

Selkäkivut ovat verrattain yleinen vaiva jo lapsilla ja nuorilla. Vaikka fyysinen suorituskyky on keskeinen tekijä fyysisesti aktiivisessa ja toimintakykyisessä kasvussa, Noll’in ja työtovereiden järjestelmällisessä katsausartikkelissa fyysinen suorituskyvyn yhteydet 6–19-vuotiaiden lasten ja nuorten selkäkipuihin olivat hyvin heikkoja.

Tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että parempi vartalon ojentajien lihaskestävyys näyttäisi liittyvän vähäisempiin selkäkipuoireisiin tutkimusnäytön ollessa kohtalaista. Vaikka suurin osa fyysisen suorituskyvyn ja selkäkipujen välisiä yhteyksiä tarkastelleista tutkimuksista on poikkileikkaustutkimuksia, näyttö paremman vartalon ojentajalihasten lihaskestävyyden selkäkivuilta suojaavasta roolista perustui kahteen pitkittäistutkimukseen. Tutkijat kuitenkin pohtivat myös käänteisen kausaliteetin mahdollisuutta eli selkäkipu voi heikentää vartalon ojentajien voimaa ja lihaskestävyyttä.

Tutkimus perustui järjestelmälliseen kirjallisuushakuun, jonka perusteella 25 tutkimusraporttia sisällytettiin katsaukseen. Vaikka järjestelmälliset katsaukset tarjoavat koottua tietoa ja yhä useammin näytön asteen arvioinnin, niidenkin tarjoama tieto perustuu olemassa oleviin ja katsaukseen hyväksyttyihin alkuperäisjulkaisuihin. Katsauksen tekijät nostivatkin esiin, että useimmat tutkimuksissa on käytetty hyvin heterogeenisiä fyysisen suorituskyvyn ja selkäkipujen mittausmenetelmiä.

Koska fyysisen suorituskyvyn ja selkäkipujen välinen yhteys on heikko, erilaisia suorituskykymittareita ei ole tällä hetkellä syytä käyttää yksinään ennustamaan lasten ja nuorten selkäkipuja. Fyysiseen suorituskykyyn panostamisen sijasta lapsia ja nuoria tulisi kannustaa liikkumaan monipuolisesti.

Noll M, Kjaer P, Mendonca C, Wedderkopp N. Motor performance and back pain in  children and adolescents: a systematic review. European Journal of Pain 2021. https://doi.org/10.1002/ejp.1850. Online ahead of print.